Reipas-reippaampi-MINÄ!
Taas on kuukaus vierähtäny ilman kuulumisia. Nyt sitten päätin reipastua, kun tänään on tasan kolme viikkoo paluuseeni. Tarkalleen ottaen tasan kolmen viikon päästä istuä kökötän lentokoneessa ja surkuttelen kurjaa kohtaloani joutua jättämään kaikki rakkaat tänne, ilman tietoa tulevasta. Mutta samalla iloitsen siitä, että tapaan taas kaikki ihanat, rakkaat ihmiset Suomessa. Tosin eilen luin Savon Sanomien sivuilta, että Kuopio hukkuu lumeen... Se ei kamalasti houkuta, kun täällä on +10 astetta ja sataa vettä. :D
Niin paljo oon kerenny kuukaudessa tehdä, että piti hakee kalenteri muistin avuks!
Täällä Wienin kodissa joulu ei näkyny muulla tavalla kuin mun leipomina pipareina, joita leivoinkin reippaasti neljänä päivänä. :D Kouluunki vein maistiaisia ja kaverit totes mun pipareiden olevan parempia ku paikalliset lebkuchenit((: Kunnia Suomalaisille pipareille siis! Taikinan teossakin tosin oli omat haasteensa. Kaupassa kun kysyi myyjältä siirappia, niin vietiin mehuhyllylle. No eihän sieltä helpotusta löytyny, niin jouduin itte kiertämään kaupan seittämän kertaa ympäri löytääkseni ees vaahterasiirappia. Ja piparkakkumuotin löytäminenkin oli oma episodinsa. Lopulta löysin sitten söpön enkeli-muotin Mülleriltä(:
Ennen joulua ja Strobliin lähtöä sain vielä Annan riesakseni tänne(enemmän oli kyllä hyötyä kun haittaa ♥). Oltiin niin viriilejä suomalaisia, että perjantai-ilta shoppailtiin ja lauantai-päivä istuttiin metrossa. Sitä on moni kysyny, että mikä järki oli viettää monen monta tuntia metrossa istuen ja nauraen, mutta meistä se oli hulvattoman hauskaa. :D Ajeltiin siis koko Wienin metroverkosto läpi; 5 linjaa ja yli 100 pysäkkiä. :'D
Seuraavalla viikolla mulla oli kaks päivää omaa lomaa, kun lähdettiin jo keskiviikkona kohti Stroblia. Missasin siis kauan odotetun Weihnachtstundenin, mutta tiistaina sain kuulla jo luokan laulamia joululauluja ja sain jopa videollekin kuvattua! Myöhemmin ehkä luvassa videota luokasta, jos bloggeri on yhteistyössä kanssani(: Viimeisten tuntien päätteksi kun toivottelin hyvää joulua kavereille tuli niin kiva olo, kun ihmisille tuli oikeesti hätä, että enhän mä vielä lähde Suomeen. :D Siinä kävi sitten puoli luokkaa halailemassa ja toivottamassa hyvää joulua.
Keskiviikkona sitten koitti tuskallinen kolmen tunnin automatka Strobliin, Salzburgin Bundeslandiin. Eihän kolme tuntia kuulosta miltään, mutta kun siihen lisätään Kultainennoutaja, kolme kissaa, paljon ruokaa, paljon lahjoja kolmen viikon vaatetus ja neljä aikuista(jos minua nyt voi aikuiseks laskea. Kyllä mä ainakin sen koko luokan täytän!), niin ei voi sanoo nauttivansa matkan teosta. Mutta kun perille päästiin, mua odotti siellä nelikerroksinen maalaistalo! Kyllä siellä kelpasi joululoma viettää, vaikka välillä vähän tylsää tuppasi olemaan.
Aaton aattoon kuului ensin jouluvalojen etsimistä ja niiden löydyttyä piti vielä etsiä se puska lumikinoksen alta. Puskakin löytyi ja saatiin valot kuuseen. (: Aaton aattoon kuului myös ystävien tapaamista Bad Ischlissä, joten tietysti tapasin Annan(; Vaihdettiin joululahjoja, syötiin mäkkärissä ja tietysti naurettiin. Sitten vain odottelemaan Jouluaattoa!
Aattoaamuna syötiin todella pitkään aamiaista kaikki yhdessä. Puolen päivän aikoihin juotiin shampanjaa ja koristeltiin joulukuusi. Oli vaikka minkä näköistä härpäkettä kuuseen roikotettavaksi. Illan hämärtyessä käveltiin hautuusmaalle sytyttelemään kynttilöitä, myös minä sytytin kynttilän ukille ja kummisedälle♥. Sieltä kun selvittiin kotiin, syötiin knödeleitä, punakaalia ja hanhea. Näillä ei mun ymmärryksen mukaan ole perinteisiä jouluruokia, vaan jokainen perhe syö mitä haluaa. Kinkkua kaipasin kovasti, mutta onneksi mamma pelasti senkin tilanteen ja nyt minua odottaa kinkku Suomessa.(: Siitähän ei sitten muille heru yhtään siivua! :D Lahjojen avaaminenkin oli oma episodinsa joka vei paljon aikaa. Ensin kaikki meni yläkertaan paitsi Katrin. Siellä sitten odotettiin, että Christkind sytyttää kuusen kynttilät(Kuusessa oli siis ihan oikeat kynttilät). Sitten kun kuului kellon kilinä sai mennä alas. Siinä toivoteltiin hyvää joulua ja sitten laulettiin Stille Nacht, Heilige Nacht. Lahjojen avaaminen alkaa niin, että nuorin(tässä tapauksessa minä) hakee yhden paketin ja antaa sen paketin saajalle. Sitten siinä kaikki kattoo vierestä kun toiset avaa lahjojaan. Minäkin kun esimerkiksi sain 18 lahjaa, niin siinä meni muutama tovi availlessa. :D Sain tosipaljon ihania lahjoja, joten kiitos niistä♥
Joulun jälkeen oikeestaan vaan rentouduttiin sohvalla maaten. :D Välistä piipahdettiin Bad Ischlissä ja kerkesin Dirndlinkin ostaa! Olen tyytyväinen valintaan. Uuden vuoden merkeissä tavattiin Annan luona, jonne tuli myös Emilie, toinen vaihtari Kanadasta. Aika samanlaisin menoin vaihtui uusivuosi kuin Suomessakin. Raketit oli tosin paljon hienompia siellä vuorien keskellä(: Tästä on tulossa jo sellanen romaani, että tiivistän lopun ja jätän turhat höpötykset pois(: Yhtenä päivänä kerettiin Annan kanssa Salzburgiin asti. Käytiin ruotsalaisessa karkkikaupassa(!!!!), pyörittiin pari tuntia H&M:n sovituskopissa kokeillen mitä ihmeellisimpiä asuja ja sen jälkeen siirryttiin Ikealle. Siellä ihailtiin ja haaveiltiin(ja syötiin) loppupäivä ja sitten raahauduttiin rättiväsyneinä bussille ja takaisin kotiin.
Sitten koitti se päivä mitä mä olin henk.koht. odottanu enempi ku joulukinkkua, nimittäin 6.1.2011. Ja kyseistä päivää nyt en tosin odottanut loppiaisen takia, vaan Keski-Euroopan Mäkiviikon huipennuskilpailun Bischofshofenissa!! Kyseiseen tapahtumaan menin siis Annan ja hänen isäntäperheen kanssa. Aamulla reippaina tyttöinä noustiin aikasin suihkuun ja vaatekriisin keskelle. Siinä oli pohtimista, että mitä pukee ja mitä ottaa mukaan ettei tule liian kuuma autossa ja liian kylmä mäkimontussa. Sopivan asun löydyttyä pakkauduttiin autoon ja aamulla oltiinki jo yhdeksän maissa Bischofshofenissa. Siellä aikamme pyörittyä siirryttiin mäkimonttuun, maalattiin itävallan liput poskiin ja kaiveltiin Norja-huivi esille(; Minulla, Annalla ja Annan host-siskolla oli sellaset vieraspassit, eli päästin jopa mäkitornin juurelle asti. Jouduttiin tosin kävelemään, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Ja sitten seurattiin kisa K-pisteen kohdalta. Kisa itsessään oli kertakaikkisen loistava ja kun vielä Tom Hilde voitti, niin oli siinä itkussa pitelemistä. Ja tottakai se huuma siellä, kun Thomas Morgenstern julistettiin mäkiviikon voittajaksi. Oli kyllä sellanen kisa, joka jokaisen mäkihyppyfanin pitäisi kokea! Ja se ilotulituskin oli eriluokkaa kun Rukalla tai Puijolla(;
Nyt nautinkin viimeisistä viikoistani Wienissä ja joka viikonlopulle(huimat 3 jäljellä) on buukattu jotakin. Minut tuntien vois alottaa pakkausurakan jo nyt. Villi veikkaus on, että ylipainoa on n.30-40kg(ei siis minulla vaan matkalaukulla ;)) Ja joudun ainakin pari pakettia Suomeen postittamaan ettei minun rakas pinkki matkalaukku ihan räjähdä keskellä Vienna International Airportia. Ei kuulu unelmiini keräillä kampeitta, kun siellä seisoo sotilaita jonki sortin pyssy olalla. Kuopion lentoasemalla voi jo laukkukin räjähtää. Mamma ja isi on kuitenki niin iloisia, kun saivat tyttären kotiin, että keräilevät minun tavarat ympäri lentokenttää(;
Kirjoittelen vielä varmasti tunnelmia ennen kuin jätän tämän minulle niin rakkaaksi tulleen kaupungin ja rakkaat ihmiset taakseni ja lentokoneen nokka suuntaa kohti Helsinkiä ja Suomea.
Liebe Grüße
Jenni
//sain tietooni, että ei äiti sitä joulukinkkua ostanut, vaan eno! kiitos enolle siitä♥