Se on loppu nyt....

nimittäin mun vaihtopuolivuoteni. Loppuajasta kirjottaminen vähä jäi, kun tuli kiire nauttia elämästä. Loppu aika meni kuin siivillä ja sitten tajuttiinki liitelevän lentokoneen siipien voimalla kohti Suomea. Mun parhaimmat kaverit järjesti mulle mahtavat läksiäiset. Tuli tanssittua niin, että jaloissa tuntu koko seuraavan päivän ja korkokengät lensi nurkkaan. Siitä seurasikin mun viimenen viikko... Itkua, lisää itkua ja vielä vähän lisää itkua. Minäkö vihaan hyvästejä? Ja pakkaamista? En suinkaan.
 Mun vika koulu päivä oli torstai. Sillon oli myös yhen luokkalaisen synttärit ja muutama tyttö oli leiponu kakun ja pizzarullia meille. Sain myös läksiäislahjaks Itävallan lipun, johon jokainen oli kirjottanu nimensä ja luokkakuvan, jonka taakse jokainen oli kirjottanu jotain mulle. Ja kuten arvata saattaa, ilman itkua ei selvitty ja kyseinen torstai oli yksi elämäni kauheimmista.
 Kotiin selvittyä alko pakkaaminen. Välillä käytiin syömässä Wiener Schnitzeliä ja taas pakkaamaan. Loppujen lopuks soittelin Suomen aikaa puol yheltätoista itkien äitille, että mun tavarat ei mahdu laukkuun. Äiti ei tietenkään ilahtunut tästä soitosta ja lopputulos oli, että mä istuin matkalaukun päällä ja kiskoin vetoketjua kiinni. Kello oli 1:00 Itävallan aikaa.
 Seuraavana aamuna heräsin puol kaheksalta keretäkseni hyvästelemään mun parhaan ystävän. Se tuotti vähän lisää itkua ja sitten oli aika lähtee kentälle. Autossa istuin haikein mielin ja kattelin maisemia. Mielessä kalvoi epävarmuus siitä, että koska pääsen tänne seuraavan kerran..
 Mun kotimatka oli oma sumplinkinsa. Ensinnäkin, matkalaukku oli liian painava. Jouduin maksamaan siitä 30€(laukku paino 27kiloo). Hostäiti ei ollu liian ilonen, kun virkailija kerto, että mun laukku painaa todellaki liikaa. No, ei siinä auta ku maksaa. Sain vielä sellasen oranssin nauhan koristamaan mun pinkkiä matkalaukkua, jossa luki ''HEAVY''. Harmi, kun se oli kerenny irrota ennen Kuopion lentoasemaa. :(
 Helsinkiin selvittiin ja siellä odoteltiin 2,5 tuntia. Ensiks lento oli myöhässä ja sitten se peruttiin kokonaan. Monta tuntia matkustettuani ja ikävän kalvaessa tuli itku ja kamala ketutus ja sain kuin sainkin itteni seuraavalle lennolle, jolle olis pitäny päästä vaan tasokorteilla. No sitten tankkailtiin hieman lisää nyt täynnä olevaa konetta, sitten putsattiin kiitorataa ja konetta. Lunta tuli kun saavista kaataen, mikä oli shokki Wienin lämmön jälkeen. Mutta todellinen shokki odotti Kuopiossa, kun laskeuduttiin. Lunta oli valehtelematta lentokoneen ikkunan alareunaan! Ja pakkastakin riittävästi. Mutta onneks jouduin pukemaan kaiken, mikä ei mahtunu laukkuun, nii ei paleltanu! Olen ylpeä!(:
 Lopputulos matkatavaroiden suhteen oli matkalaukku 27kg+käsimatkatavarat 20kg+postitettua tavaraa n.30kg=77kg.
Nyt kiitän kaikkia blogiani lukeneita haikein mielin. Vaihtopuolivuoteni oli mahtavaa aikaa, enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois! Jos joku haluaa vielä jotain tietää, voi kysellä täällä tai uudessa blogissani http://www.everydaywithjenni.blogspot.com/
Auf Wiedersehen Österreich, Hallo Finnland!

♥
Jenni

Freunde♥

Tällä erää aattelin kertoo niistä sekopäistä, joiden kanssa aikaani täällä kulutan ja hermostutan musiikin opettajan! Olen siis koulussa Hib Boerhaavegasse nimisessä musiikki-, tanssi- ja kielipainotteisessa gymnasiumissa. Mun luokka 7c on musiikkiluokka ja moneen kertaan oon pohtinu, että mitä meikäläine tekee musiikkiluokalla, jolla tyypit on soittanu jos jonki näköstä vempainta yli kymmene vuotta. Meikäläisen soittelut ku rajottuu suuhun, ovikelloon ja puhelimeen. Ihmiset on tosi avoimia ja sekopäitäkin kyllä. Esiintymiskammosta ei oo tietookaa. Eli siis mun kaveritki on musikaalisia. On bändiä ja kuoroo ja orkesteria ja mitähän vielä. Mutta hyvin oon puhelimella ja suulla pärjänny niiden seurassa!

Aluks mua pelotti tulla uuteen kouluun, koska en tienny luokasta mitää. Ja kyseinen Boerhaavegassehan on jo mun kolmas koulu Itävallassa. (saavutus sinänsä :'D) Muistan, kun menin ekaa kertaa luokkaan opettajan perässä ja näin tulevat luokkakaverit. Mutta sitä en muista mitä päässä liikku sillon. Puolet luokasta oli kuoron kanssa jossain ja pääsin istumaan Nicin viereen, joka on nyt yks mun parhaista kavereista täällä. Saman päivän nimissä Nici nimettiin vielä mun Buddyks(eli Nicin kuuluu pitää musta huolta koulusa yms.). Aluks oli vähä sillai, että jokane halus tietää kaikkee ja auttaa ja niin edespäin. Ja jo ensimmäisen viikon jälkeen mua pyydettiin koulun tanssiaisiin, eikä tarvinnu yksin olla!

Nyt mun kaveripiiriks on alkanu vakiintua(tai siis vakiintu jo ajat sitten) Nici, Martina, Debore, Julia, Remo, Nikola, Felix ja David. Kaikki muut on mua nuorempia, paitsi Remo ja David. Tai itseasiassa Remoki on mua nuorempi, raukka ku on joulukuussa syntyny. Kerranki mä oon sieltä vanhimmasta päästä, kun joskus on ollu taipumusta olla nuorin! Ja mikä parasta mun luokassa, yli puolet on syntyny ulkomailla. Joukosta löytyy Kreikka, Slovakia, Puola, Tshekki ja Serbia ainaki! Ainii ja Norja! Meinas silmät pudota päästä, kun kuulin Remon tulevan Norjasta. Mun rakkaasta pohjolasta! Tällasen ryhmärämän kanssa siis kulutan aikaani. Ja täytyy sanoa, et tulee ihan jäätävä ikävä kaikkia! Onneks nää on jo luvannu kerätä kamansa ja tulla Suomen vierailulle!(;

Bis bald

Jenni











Tämän vuoden luokkakuva, joka on otettu ennen minun luokkaan siirtymistä. (:     

              



Kuka käski....

raahata rojua niin pirusti? Ja miks kukaan ei oo hillinny mun himoa ostaa ja ostaa?

Voin vannoo, että vaihtarin ''unelma''elämä loppuu siihen, kun pitää alkaa pakata kotiinlähtö kasseja. Voi olla, että muutama taistelu käydään noiden laukkujen ja postipakettien kanssa. Päätin, että vaatteet joita en enää käytä, jätän Itävallan punaiselle ristille. Oon bongannu jo kaks semmosta boxia tuolta mihi niitä voi viedä. Noh.. lopputulos on se, että löysin kolme vaatetta, jotka suuntaa kyseiseen boxiin. Ja esim. rikkinäisiä sukkia en raahaa Suomeen! Mutta sitten! Tuo kosmetiikka. Kun pitää olla vaikka minkälaista törppöö ja purkkia ja purnukkaa!

Tuo kaikki pitäs Suomeen saada. Päätin ottaa sellasen linjan nyt, että käytän kaikki avatut ja vajaat ja melkein tyhjät pois! Ennen sitä en koske täysiin purkkeihin. Pakkasin jo täydet komeroon piiloon, ettei tule kiusausta :D Nyt voisin jatkaa vaikka kynsienlakkaamisella, kun noitakin on kertyny. Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä! Oon huomannu, että niitä esiintyy koko ajan enemmän ja enemmän mm.sanajärjestykset on joskus mitä ihmeellisimpiä. :D

LG

Jenni

Christina Stürmer-Unsere besten Tage

Fotos, Fotos und nochmal Fotos(:

Vihdoinkin kuvia!
Joskus on kyselty valokuvien perään ja nyt niitä sitten tulee! Toivottavasti kuvat miellyttää, sain nimittäin tehdä tämän kyseisen urakan kahteen kertaan! Tekniikan ihmelapsi hyvää iltaa(:

minä ja joulupipari(:

minä ja euroopan pisin ostoskatu -Maria Hilfer straße

Schönbrunnin linna

rathausplatz

Strobl



joulukuusi



tollasen joulu''pallon'' haluan!

toinen kotimaa♥

strobl

dirndl -itävallan kansallisasu naisilla

sts-student travel school

kauneimmat joululaulut itävallan tapaan (: pianoa soittava poika on itävallan toisiks paras pianisti ikäluokassaan(mitenkähän sitäki mitataan!?)

Weihnachten, Silvester und Bischofshofen

Reipas-reippaampi-MINÄ!

Taas on kuukaus vierähtäny ilman kuulumisia. Nyt sitten päätin reipastua, kun tänään on tasan kolme viikkoo paluuseeni. Tarkalleen ottaen tasan kolmen viikon päästä istuä kökötän lentokoneessa ja surkuttelen kurjaa kohtaloani joutua jättämään kaikki rakkaat tänne, ilman tietoa tulevasta. Mutta samalla iloitsen siitä, että tapaan taas kaikki ihanat, rakkaat ihmiset Suomessa. Tosin eilen luin Savon Sanomien sivuilta, että Kuopio hukkuu lumeen... Se ei kamalasti houkuta, kun täällä on +10 astetta ja sataa vettä. :D

Niin paljo oon kerenny kuukaudessa tehdä, että piti hakee kalenteri muistin avuks!

Täällä Wienin kodissa joulu ei näkyny muulla tavalla kuin mun leipomina pipareina, joita leivoinkin reippaasti neljänä päivänä. :D Kouluunki vein maistiaisia ja kaverit totes mun pipareiden olevan parempia ku paikalliset lebkuchenit((: Kunnia Suomalaisille pipareille siis! Taikinan teossakin tosin oli omat haasteensa. Kaupassa kun kysyi myyjältä siirappia, niin vietiin mehuhyllylle. No eihän sieltä helpotusta löytyny, niin jouduin itte kiertämään kaupan seittämän kertaa ympäri löytääkseni ees vaahterasiirappia. Ja piparkakkumuotin löytäminenkin oli oma episodinsa. Lopulta löysin sitten söpön enkeli-muotin Mülleriltä(:

Ennen joulua ja Strobliin lähtöä sain vielä Annan riesakseni tänne(enemmän oli kyllä hyötyä kun haittaa ♥). Oltiin niin viriilejä suomalaisia, että perjantai-ilta shoppailtiin ja lauantai-päivä istuttiin metrossa. Sitä on moni kysyny, että mikä järki oli viettää monen monta tuntia metrossa istuen ja nauraen, mutta meistä se oli hulvattoman hauskaa. :D Ajeltiin siis koko Wienin metroverkosto läpi; 5 linjaa ja yli 100 pysäkkiä. :'D

Seuraavalla viikolla mulla oli kaks päivää omaa lomaa, kun lähdettiin jo keskiviikkona kohti Stroblia. Missasin siis kauan odotetun Weihnachtstundenin, mutta tiistaina sain kuulla jo luokan laulamia joululauluja ja sain jopa videollekin kuvattua! Myöhemmin ehkä luvassa videota luokasta, jos bloggeri on yhteistyössä kanssani(: Viimeisten tuntien päätteksi kun toivottelin hyvää joulua kavereille tuli niin kiva olo, kun ihmisille tuli oikeesti hätä, että enhän mä vielä lähde Suomeen. :D Siinä kävi sitten puoli luokkaa halailemassa ja toivottamassa hyvää joulua.

Keskiviikkona sitten koitti tuskallinen kolmen tunnin automatka Strobliin, Salzburgin Bundeslandiin. Eihän kolme tuntia kuulosta miltään, mutta kun siihen lisätään Kultainennoutaja, kolme kissaa, paljon ruokaa, paljon lahjoja kolmen viikon vaatetus ja neljä aikuista(jos minua nyt voi aikuiseks laskea. Kyllä mä ainakin sen koko luokan täytän!), niin ei voi sanoo nauttivansa matkan teosta. Mutta kun perille päästiin, mua odotti siellä nelikerroksinen maalaistalo! Kyllä siellä kelpasi joululoma viettää, vaikka välillä vähän tylsää tuppasi olemaan.

Aaton aattoon kuului ensin jouluvalojen etsimistä ja niiden löydyttyä piti vielä etsiä se puska lumikinoksen alta. Puskakin löytyi ja saatiin valot kuuseen. (: Aaton aattoon kuului myös ystävien tapaamista Bad Ischlissä, joten tietysti tapasin Annan(; Vaihdettiin joululahjoja, syötiin mäkkärissä ja tietysti naurettiin. Sitten vain odottelemaan Jouluaattoa!

Aattoaamuna syötiin todella pitkään aamiaista  kaikki yhdessä. Puolen päivän aikoihin juotiin shampanjaa ja koristeltiin joulukuusi. Oli vaikka minkä näköistä härpäkettä kuuseen roikotettavaksi. Illan hämärtyessä käveltiin hautuusmaalle sytyttelemään kynttilöitä, myös minä sytytin kynttilän ukille ja kummisedälle♥.  Sieltä kun selvittiin kotiin, syötiin knödeleitä, punakaalia ja hanhea. Näillä ei mun ymmärryksen mukaan ole perinteisiä jouluruokia, vaan jokainen perhe syö mitä haluaa. Kinkkua kaipasin kovasti, mutta onneksi mamma pelasti senkin tilanteen ja nyt minua odottaa kinkku Suomessa.(: Siitähän ei sitten muille heru yhtään siivua! :D Lahjojen avaaminenkin oli oma episodinsa joka vei paljon aikaa. Ensin kaikki meni yläkertaan paitsi Katrin. Siellä sitten odotettiin, että Christkind sytyttää kuusen kynttilät(Kuusessa oli siis ihan oikeat kynttilät). Sitten kun kuului kellon kilinä sai mennä alas. Siinä toivoteltiin hyvää joulua ja sitten laulettiin Stille Nacht, Heilige Nacht. Lahjojen avaaminen alkaa niin, että nuorin(tässä tapauksessa minä) hakee yhden paketin ja antaa sen paketin saajalle. Sitten siinä kaikki kattoo vierestä kun toiset avaa lahjojaan. Minäkin kun esimerkiksi sain 18 lahjaa, niin siinä meni muutama tovi availlessa. :D Sain tosipaljon ihania lahjoja, joten kiitos niistä♥

Joulun jälkeen oikeestaan vaan rentouduttiin sohvalla maaten. :D Välistä piipahdettiin Bad Ischlissä ja kerkesin Dirndlinkin ostaa! Olen tyytyväinen valintaan. Uuden vuoden merkeissä tavattiin Annan luona, jonne tuli myös Emilie, toinen vaihtari Kanadasta. Aika samanlaisin menoin vaihtui uusivuosi kuin Suomessakin. Raketit oli tosin paljon hienompia siellä vuorien keskellä(:  Tästä on tulossa jo sellanen romaani, että tiivistän lopun ja jätän turhat höpötykset pois(: Yhtenä päivänä kerettiin Annan kanssa Salzburgiin asti. Käytiin ruotsalaisessa karkkikaupassa(!!!!), pyörittiin pari tuntia H&M:n sovituskopissa kokeillen mitä ihmeellisimpiä asuja ja sen jälkeen siirryttiin Ikealle. Siellä ihailtiin ja haaveiltiin(ja syötiin) loppupäivä ja sitten raahauduttiin rättiväsyneinä bussille ja takaisin kotiin.

Sitten koitti se päivä mitä mä olin henk.koht. odottanu enempi ku joulukinkkua, nimittäin 6.1.2011. Ja kyseistä päivää nyt en tosin odottanut loppiaisen takia, vaan Keski-Euroopan Mäkiviikon huipennuskilpailun Bischofshofenissa!! Kyseiseen tapahtumaan menin siis Annan ja hänen isäntäperheen kanssa. Aamulla reippaina tyttöinä noustiin aikasin suihkuun ja vaatekriisin keskelle. Siinä oli pohtimista, että mitä pukee ja mitä ottaa mukaan ettei tule liian kuuma autossa ja liian kylmä mäkimontussa. Sopivan asun löydyttyä pakkauduttiin autoon ja aamulla oltiinki jo yhdeksän maissa Bischofshofenissa. Siellä aikamme pyörittyä siirryttiin mäkimonttuun, maalattiin itävallan liput poskiin ja kaiveltiin Norja-huivi esille(; Minulla, Annalla ja Annan host-siskolla oli sellaset vieraspassit, eli päästin jopa mäkitornin juurelle asti. Jouduttiin tosin kävelemään, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Ja sitten seurattiin kisa K-pisteen kohdalta. Kisa itsessään oli kertakaikkisen loistava ja kun vielä Tom Hilde voitti, niin oli siinä itkussa pitelemistä. Ja tottakai se huuma siellä, kun Thomas Morgenstern julistettiin mäkiviikon voittajaksi. Oli kyllä sellanen kisa, joka jokaisen mäkihyppyfanin pitäisi kokea! Ja se ilotulituskin oli eriluokkaa kun Rukalla tai Puijolla(; 

Nyt nautinkin viimeisistä viikoistani Wienissä ja joka viikonlopulle(huimat 3 jäljellä) on buukattu jotakin. Minut tuntien vois alottaa pakkausurakan jo nyt. Villi veikkaus on, että ylipainoa on n.30-40kg(ei siis minulla vaan matkalaukulla ;)) Ja joudun ainakin pari pakettia Suomeen postittamaan ettei minun rakas pinkki matkalaukku ihan räjähdä keskellä Vienna International Airportia. Ei kuulu unelmiini keräillä kampeitta, kun siellä seisoo sotilaita jonki sortin pyssy olalla. Kuopion lentoasemalla voi jo laukkukin räjähtää. Mamma ja isi on kuitenki niin iloisia, kun saivat tyttären kotiin, että keräilevät minun tavarat ympäri lentokenttää(;

Kirjoittelen vielä varmasti tunnelmia ennen kuin jätän tämän minulle niin rakkaaksi tulleen kaupungin ja rakkaat ihmiset taakseni ja lentokoneen nokka suuntaa kohti Helsinkiä ja Suomea.

Liebe Grüße
Jenni

//sain tietooni, että ei äiti sitä joulukinkkua ostanut, vaan eno! kiitos enolle siitä♥