Kaks ja puol päivää nii mun matka starttaa pois kotoota! Ja mä oon kipee. -.- Eilen kävin hakemassa helpotusta tähän poskiontelontulehdukseen ja kuuri jatkuuki sit Itävallan puoles. Koepakkauksenki jo suoritin, kaikki kengät ja vaatteet paino VAAN 15,3kg. En olis ikinä uskonu ja äitiki sano olevansa ylpee tyttärestään (: Niin siis oltiin jo vääränä päivänä lähös, mun oikee lähtöpäivä onki 29.8.
Kaikki kyselee, et joko jännittää ja joko on matkakuumetta. Vastaus: Ei. Mua ei jännitä, eikä oo matkakuumetta. Tottakai on superhyperkivaa ja huippua lähtee, mut ei tunnu ei sitte minkäänlaista jännitystä. Perhe oottaa edellee intopiukas mua ja jokane vuorotelle toivottelee tervetulleeks ja sanoo et tahtoo nähä mut mahollisimman pian. Hostäidin siskoki Saksasta ilmotti haluavansa nähdä mut nii pian ku ikinä pystyy. (:
Tää viikko ollaan äidin kans oltu kotona ja hoidettu mun asioita. Käytii maistraattii ilmottamas mun siirtymisestä ulkomaille, perheen lahjaa ollaan viimestelty ja tiety oon nähny mun kavereita. Viikonloppuna olin kattomassa jääkiekko vikaa kertaa ennen lähtöö. En tajua miten selviin ilman KalPaa ja Niiralan Montun tunnelmaa Itävallas. Ehkä sitä ei kerkee ajatella siellä. Ilmotin jo äitille, että se saa kerätä viiden kuukauden savonsanomat talteen mulle(: Ja Jääkiekkolehden ja urheilulehden sm-liiga extrat ja kausioppaat saa postittaa mulle.
Tässä hiukan lähtötunnelmia paripäivää aikasemmi (: Seuraavan kerran bloggailen sit uudesta kodista ja huoneestani Itävallasta, jos en innostu viime hetken lähtöhöyräkäs kirjottelee. (:
Bussi(niinku Itävallas sanotaa)
Jenni