Täällä sitä ollaan! Selvisin hengissä lentokoneestaki jopa. Nousu ja lasku oli ehottomasti eniten mun mielee. Muuten se oli vaa tylsää istumista, varsinki ku oli pilvistä ja istuin just siiven kohdal -.- Perhe ootti mua kentällä iha intopiukas. Tai noh, osa perheestä. (: Isabella, Marion ja Karl oli kentällä, Peter ja Katja ootti kotona ja sit Felix tuli ku oltiin syömässä. Kaikki on tosi ihania ja ystävällisiä mulle. Eilen ei sit muuta tapahtunukkaa.
Tänää sit käytiin kävelykierroksel Pöllassa. Siin ei ollu paljo nähtävää, mut oli silti kiva kierros. Sit käytiin autolla Eggenburgissa ja Hornissa shoppailemassa ja kattomassa mun koulua. (: Ja sain kuulla et mun luokal on toinenki vaihtari! Kaikki tääl on tosi hienoo. Ulko-oveen ei oo avainta, vaa koodi. Kattoikkunat toimii sähköllä ja sälekaihtimet myös. Kauhee pelko päällä et hajotan jotaki. :D Huomenna mennään sit Maissauhun kahtelee mitä näkyy. (: Kirjottelen lisää saati ennätän!
Bussi
Jenni
What would you say to me, if I told you I had a dream? Tarinoita 17-vuotiaan tytön unelmasta.
maanantai 30. elokuuta 2010
torstai 26. elokuuta 2010
Lähtö lähenee...
Kaks ja puol päivää nii mun matka starttaa pois kotoota! Ja mä oon kipee. -.- Eilen kävin hakemassa helpotusta tähän poskiontelontulehdukseen ja kuuri jatkuuki sit Itävallan puoles. Koepakkauksenki jo suoritin, kaikki kengät ja vaatteet paino VAAN 15,3kg. En olis ikinä uskonu ja äitiki sano olevansa ylpee tyttärestään (: Niin siis oltiin jo vääränä päivänä lähös, mun oikee lähtöpäivä onki 29.8.
Kaikki kyselee, et joko jännittää ja joko on matkakuumetta. Vastaus: Ei. Mua ei jännitä, eikä oo matkakuumetta. Tottakai on superhyperkivaa ja huippua lähtee, mut ei tunnu ei sitte minkäänlaista jännitystä. Perhe oottaa edellee intopiukas mua ja jokane vuorotelle toivottelee tervetulleeks ja sanoo et tahtoo nähä mut mahollisimman pian. Hostäidin siskoki Saksasta ilmotti haluavansa nähdä mut nii pian ku ikinä pystyy. (:
Tää viikko ollaan äidin kans oltu kotona ja hoidettu mun asioita. Käytii maistraattii ilmottamas mun siirtymisestä ulkomaille, perheen lahjaa ollaan viimestelty ja tiety oon nähny mun kavereita. Viikonloppuna olin kattomassa jääkiekko vikaa kertaa ennen lähtöö. En tajua miten selviin ilman KalPaa ja Niiralan Montun tunnelmaa Itävallas. Ehkä sitä ei kerkee ajatella siellä. Ilmotin jo äitille, että se saa kerätä viiden kuukauden savonsanomat talteen mulle(: Ja Jääkiekkolehden ja urheilulehden sm-liiga extrat ja kausioppaat saa postittaa mulle.
Tässä hiukan lähtötunnelmia paripäivää aikasemmi (: Seuraavan kerran bloggailen sit uudesta kodista ja huoneestani Itävallasta, jos en innostu viime hetken lähtöhöyräkäs kirjottelee. (:
Bussi(niinku Itävallas sanotaa)
Jenni
Kaikki kyselee, et joko jännittää ja joko on matkakuumetta. Vastaus: Ei. Mua ei jännitä, eikä oo matkakuumetta. Tottakai on superhyperkivaa ja huippua lähtee, mut ei tunnu ei sitte minkäänlaista jännitystä. Perhe oottaa edellee intopiukas mua ja jokane vuorotelle toivottelee tervetulleeks ja sanoo et tahtoo nähä mut mahollisimman pian. Hostäidin siskoki Saksasta ilmotti haluavansa nähdä mut nii pian ku ikinä pystyy. (:
Tää viikko ollaan äidin kans oltu kotona ja hoidettu mun asioita. Käytii maistraattii ilmottamas mun siirtymisestä ulkomaille, perheen lahjaa ollaan viimestelty ja tiety oon nähny mun kavereita. Viikonloppuna olin kattomassa jääkiekko vikaa kertaa ennen lähtöö. En tajua miten selviin ilman KalPaa ja Niiralan Montun tunnelmaa Itävallas. Ehkä sitä ei kerkee ajatella siellä. Ilmotin jo äitille, että se saa kerätä viiden kuukauden savonsanomat talteen mulle(: Ja Jääkiekkolehden ja urheilulehden sm-liiga extrat ja kausioppaat saa postittaa mulle.
Tässä hiukan lähtötunnelmia paripäivää aikasemmi (: Seuraavan kerran bloggailen sit uudesta kodista ja huoneestani Itävallasta, jos en innostu viime hetken lähtöhöyräkäs kirjottelee. (:
Bussi(niinku Itävallas sanotaa)
Jenni
Tilaa:
Kommentit (Atom)