Sorrow-Pause-Finland and New life in Wien

Hellurei ja terveisiä Wienistä(:
Nyt on menny taas pitempi aika, että en oo kirjottanu. Itseasiassa eilen tuli täytee kaks kuukautta siitä, ku myllerrys mun elämässä alko.

Kaikki alko siis tiistaina 12.10, kun mun sillonen arearep tuli käymään. Eka sain kuulla, et vaihdan perhettä ja sitä äitille soittaessani mun pahin pelko kävi toteen. Ukki oli kuollu pari tuntia aikasemmin. Siinä unohtu kyl kaikki muu. En pystyny menemää kouluun ja jo perjantaina lensin takasin Suomeen. Suomessa vietin kolme viikkoo ja sitten palasin kaiken sen surun ja murheen jälkeen tänne Itävaltaan ja uuteen isäntäperheeseen. Tarkemmin ottaen asun mun sillosen arearepin luona, vain muutaman kilometrin päässä Stephansplatzista, eli Wienin keskustasta. Oon ainut kotona asuva lapsi. Mun nuorin hostsisko asuu alakerrassa ja kaks muuta vissiin Berliinissä. Meillä on VALTAVA asunto. Ekassa kerroksessa on STS:n toimisto, mun huone, kylppäri, Heinzin työhuone ja flyygeli, sekä huone saksan kurssille. Toisessa kerroksessa on Katrinin ja Heinzin huoneet, kylppäri, keittiö ja olkkari. Sit Kolmannessa kerroksessa on vaa pieni tila kuntopyörälle ja kattoterassilla uima-allas, joka ei valitettavasti toimi talvella. :s Sitte näil on viel farmhaus(kertokaa joku mikä tää sana on suomeks!) Stroblissa, ja sinne suunnataanki 22 päivä joululomaks.(:

Mun uus koulu on tossa nurkan takana. HIB Wien(Höhere Internatsschule des Bundes Wien) Boerhaavegasse. Mä oon musiikkiluokalla, enkä todellakaan ymmärrä miks! Mun soittamine rajottuu suuhun, puhelimee ja ovikelloon... Mutta luokka on ihan loistava ja oon saanu paljo uusia kavereita! Tosi moni on jo sanonu, että mun pitää tulla takasin viel joskus! Olin jopa Schulballissa! Oli ihan super kivaa ja kotiin selvisin 03:40. Seuraavana aamuna olin viel menossa tapaamaan yhtä hostperhettä. :D Ja mun saksaki on parantanu vaik kui paljo! Kotona puhutaan enää saksaa. Vaan hätätapauksissa turvaudutaan englannin ihmeelliseen maailmaan(;

Täällä asuessa mun elämään on tullu muutaki kun kotona nysvääminen, joka on ihan loistava juttu! Metrolla tosiaan ku pääsee parissa minuutissa minne tahansa, eikä tarvii anella kyytiä mihinkää. Tosin host-äidin työn takia, mun elämä on täynnä hektisyyttä ja vaihto-oppilaita. :D Millon kukaki on tulossa meille ja millo ollaan menossa lentokentälle tai hostperhettä tapaamaan.

Tähän mennessä oon kerenny käymään Venetsiassa. Se oli sellanen STS:n järjestämä junareissu. Nukuttiin kaks yötä junassa ja oltiin päivä Venetsiassa. Oli tosi kivaa, vaikka mun selkä ei tykänny junasta ja Venetsia on julmetun kallis kaupunki! Mariazellissäkin olin yhen viikonlopun. Mariazell on Steiermarkin osassa keskellä vuoria kaunis, pieni kaupunki. Ja viime keskiviikkona oltiin siellä uudestaan STS-tapaamisessa.

Perjantaina meillä oli sitten taas STS-tapaaminen. Tällä kertaa Wienissä Schönbrunnin Christkindlmarktilla. Täällä on joka paikka täynnä noita joulumarkkinoita, mutta on ne kauniita! Siellä oli nii kylmä, että koko lössi tuli meille. Täällä oli parisenkymmentä ihmistä ja tunnelma oli sen mukanen. Samasena iltana tosin jouduin hyvästelemään pari hyvää kaveria Australiasta. Kamalaa oli, mutta nyt on hyvä syy mennä Australiaan!(; Wei-Ting ja Brandon jäi meille vielä yöks sillon ja lauantaina oli tarkotus mennä shoppailemaan Wei-Tingin ja parin kiinalaisen kanssa, mutta ne ''opiskeli matikkaa'' eli teki oharit mulle. Mutta mikäs siinä, käytiin Brandonin kanssa ajelee Ring Tramilla, eli perinteine turistikierros(totta kai mul oli järkkäri mukana, että näytin oikein turistilta uudessa kotikaupungissani(; ) Ja sitten hiivatin vesisateen takia istuttiin pari tuntia Starbucksissa juttelemassa. Oli kivaa seki! Eikä olis kyllä huvittanu shoppailla sateessa.

Niin, uskokaa tai älkää, on joulukuun 13 päivä. Ja täällä on +5 astetta lämmintä, sataa vettä ja ruoho on vihreetä! Välillä sataa lunta, mutta sitte tulee taas vesi sade ja kaikki on poissa. :s Tosin täällä on hiivatin kylmä tuuli! Tuntuu ihan ku olis -25 astetta.

Ainiin! Tein enkun kokeen ja sain kolmosen siitä! Ykkönen on paras ja vitonen hylätty! Ja kouluarvostelunki sain! Kaikki oli parhaita, paitsi läksyt. Mutta niitä onki hankala tehdä, ku ei oo kirjoja. Eikä toi fysiikka tai kemia oikee mene saksaks vielä(;

Tänään olin hiukan shoppailemassa Maria Hilfer Strassella. Mä niin rakastan tätä elämää, ku voi vaa ilmottaa menevänsä shoppailemaa, pyörii hetken kaupoissa ja Starbucksin kautta kotiin. Miks tällasta ei oo Suomes? Mut on sielläki ihan kiva asua(; Tällä viikolla aattelin leipoo pipareita ja sitte viikonloppuna tulee rakas ystäväni Anna kyläilemään! Nyt tuli hiukan pitkä, mutta piti kirjottaa paljo asiaa! Seuraavan kerran LUPAAN kirjottaa aikasemmin, ku kahen kuukauden päästä.

Lg
Jenni

Autumn, here I come!

Viikonloppu tuli ja meni. Mitään ihmeempiä ei siis tapahtunu. Olin koko viikonlopun tosi väsyny ja vaa höntsäilin. Lauantaina kävin lenkillä ja samoin sunnuntaina. Täällä alkaa olla jo kivan syksynen ilma. Lämmintä on päivisin sellaset +15- +20 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänä aamuna oli iha jäätävän kylmä! Vaan +3 astetta. Olin varma et jäädyn pystyyn bussipysäkillä. Hrr..

Aattelin kertoo hiukan mun normaalista arkipäivästä täällä, ku siitä on ollu hiukan kysettä.
Mun aamu siis alkaa klo 06:09. Yheksän yli siks, että se on mun onnennumero ja toivon, että se tuo onnee mun päivään(: Siinä sitten puen, meikkaan, laitan hiukset ja pesen hampaat. Koululaukun pakkaan normaalisti edellisenä iltana valmiiks. Sitten meen alakertaan, syön ja laitan eväät ja lähden bussille. Bussi tulee 07:03. Se on joka hemmetin aamu ihan täynnä. -.- Moldissa(vika pysäkki enne koulua) alkaa olla jo nii täyttä, et parhaillaa joutuu oikeesti survoutumaa ja äkkiä ovi kiinni. Normaalisti mun koulupäivä alkaa 7:45 ja loppuu 13:20. Keskiviikko on ainut päivä, jollon mun koululoppuu 15:55. Kun tulen kotiin, syön lounaan ja sitten on yleensä lepohetken vuoro. Mun hostperhe puhuu ''Siestasta''. Sit ilta meneeki lenkkeillessä, dataillessa, lukiessa ja opiskellessa. Viime aikoina oon myös alkanu skarppaamaan saksan kanssa! Pystyn jo keskustelemaan saksaks ihan sujuvasti. Tosin välillä täytyy täydentää englanniks. Perheellekki puhun suurimmaks osaks saksaa. Tai sit sanon eka englanniks ja sitte saksaks. Onneks mulla on ihana perhe ja ihana ystävä auttamassa mua oppimaan! (:

Bis Bald!
Jenni

Liebe Grüße aus Österreich!♥

Eli Rakkaita Terveisiä Itävallasta!♥

Oon ollu taas kerran erittäin epäaktiivinen kirjottaja, mutta sehän ei oo kellekkään mitään uutta. :D Vois todellakin opetella olemaan aktiivisempi tän kirjottamisen kanssa, kun aina joutuu pohtimaan, et mitä on tehny ja mikä on tärkeetä. Jos rupeen jokasen tekemisen rustamaan ni menee ikä ja terveys lukijoilta ja minulta.

Pari viikkoo sitten oli STS welcoming partyt St. Gilgenissä lähellä Salzburgia. Lauantaiaamuna lähettiin ajelemaan siihen suuntaan minä, mama, Isabella ja Callum. Callum on myöskin vaihtari, kotoisin Australiasta. Asuu tossa naapurikylässä. Luoja siellä oli ihanat vuoristomaisemat, mutta totta kai mun piti olla taas fiksu ja jättää järkkäri kotiin. -.- Yritin siinä sit tavan digikameralla jotai kuvailla. Oli tosi kiva tavata vaihtareita muista maista ja toki myös loput suomalaiset vaihtarit ja Anna! Välillä oli tosin hiuka tylsää, kun ei ollu organisoitua ohjelmaa. Oltiin siellä yön yli ja sunnuntaina suunnattiin St.Gilgeniin markkinoille. Sieltä löyty jotaki pientä ostettavaa. (: Sen jälkeen jalkoki matka takas kotii bussin ja junan voimin.

Sujuvasti seuraavalla viikolla tulinki kipeeks. Olin vaa maanantain koulussa ja loppuviikon makasin kotona poskiontelontulehduksen kourissa. Välillä meinas olla niin paha tekemisen puute, että ei mitää järkee. Ja siinähän kerkes Suomeeki ajatella, ehkä vähä liikaaki. Tulipaha todettua, että kyllä täältä takas Suomeen tullaan ainaki henkisesti kasvaneena ja vahvempana.

Tiistaina menin takasin kouluun ja keskiviikkona alko mun osalta tanssikurssi. Tanssittiin, tai siis yritettiin tanssia Rumbaa, Cha cha cha:ta ja Wienervalssia. Meikäläisellä meinas olla hivenen ongelmia ton Cha cha chan kanssa. Liian nopee tanssi mun hitaille aivoille. Onneks mulla oli tarpeeks kärsivälline pari, joka jakso tehdä saman asian monta sataa kertaa uudestaa, ku tein sen aina väärin. Ja eikai se kovin pahasti tympääntyny, ku koulussaki viel moikkas vastaan tullessaa. :D

Torstaina meillä oli vaan geometrian tunti ja sitten lähettiin Wieniin kattelee Frida Kahloo ja Picassoo. Ei oo noi taidenäyttelyt oikee mun juttu. Voinpaha ainaki sanoo nähneeni aitoja Picasson ja Frida Kahlon maalauksia. Meillä oli siel hiuka vapaa-aikaa ja kerettiin kävellä sellasen kadun pätkän läpi, missä oli kaikki merkkiliikkeet Tommy Hilfigeristä Gucciin ja Louis Vuittoniin. Siel ei oikei tienny minne ois kuulunu kattoo. Ois vaan pitäny sulkee silmät. :D Wienis oli tosi paljo vossikoita! Samal taval ku busseja Kuopios. Nuo vossikat oli tosin vähä laadukkaampia, ku se meijän vossikka Kuopiossa. Niin ja totta kai nähtiin myös se paikka, josta saa aitoa ja alkuperäisellä reseptillä tehtyä Sacherkakkua! Ei tosin keretty syömään sinne asti. :s 

Siinäpä oliki mun elämää taas hetkeks aikaa. Ens viikolla kirjottelen lisää.

Jenni



Tollasen kyytiin haluun viel joskus!



Hotel Sacher. Se paikka, josta saa alkuperäistä Sacherkakkua.

New start, better start?

Ensiks täytyy pyytää anteeks, että en oo ollu ahkera kirjottaja. :( Kuten suurin osa varmaan tietää, mulla oli hiuka hässäkkää ton koulun kans. Alotetaan kuitenki viime viikosta.

Koulu alko maanantaina ihan loistavasti ja tutustuin heti muutamiin Isabellan kavereihin ja toki toiseen vaihtariin, Britaan. Välillä oli elämä helpompaa ja välillä vaikeempaa, ku muutama opettaja ei sitte millää suostunu puhumaa enkkua. Sain muutaman hyvän kaverin HAKista ja niitä kuuluuki kiittää et selvisin koulun vaihdosta. Puhuttiin siis maman kanssa viime viikolla, että se haluu mun olevan onnellinen myös koulussa. Niin sit päädyin harkitsemaan koulun vaihtoo. Tuo tapahtu torstaina. Perjantaina sit tulin onnellisena koulusta kotii ja lounaa jälkee mama sanoo, et mulle on sähköpostia ja aluks en oo ehkä onnellinen. Arvasin heti et se on siirto naapurikouluun. Mentiin sit heti perjantai-iltana juttelee uuden koulun rehtorille ja kattelee paikkoja ku siel oli avoimien ovien päivä. Sillon olin viel innoissani menos uuteen kouluun ja oikeesti ootin maanantaita.

Lauantaina olin sit kattomassa Rallia Karlin kans. Oli tosi kivaa ja onnistuin polttamaan nenäni. Taitolaji seki ja viel syyskuussa! Siellä vierähtiki koko päivä ja sit illalla olin yksin kotona. Eka kattelin tennistä ja sit futista. Kauheeta oli itteksee kököttää hirmusen isossa talossa. Suorastaan pelotti, ku ei kissakaa ollu mun kanssa. :S Sunnuntaina käytiin eka Karlin kans pyöräilemässä sellane kiva lenkki tuol lähikylissä. Sit syötii lounaas Raclettee. Paljo juustoo ja kaikkee muuta vastaavaa. Oli se hyvää, mut ei iha mun evästä. (: Iltapäivällä mentii Maman kans Eggenburgiin sellasil keski-aika markkinoille. Siel oli ihmisiä pukeutuneina keski-aikasiin vaatteisiin ja kaikki myytävä oli sellasta keskiaikas tyylistä. Tapasin paljo uusia ihmisiä ja sain hymyillä ja nauraa nii että poskiin sattu!

Maanantaina sit starttasin uudes koulus, uuden luokan kans kävelypäiväl. Aluks oli kivaa, mut hauskuus loppu ku rämmittii metikös helvetin isojen etanoiden kans ja kiivettii pitki mäkiä. JA MIKÄ PARASTA! Jouduttiin menemää sellase puron yli ilman siltaa. Siinä sit ihmiset kasteli kenkiää, mut minä otin kengät ja sukat jalasta ja käärin lahkeet. Satuin aamulla laittamaan valkoset Lacostet jalkaa, ku en arvannu et joudutaa johonki pusikkoo marssimaa. Muuten kävelypäivä oli kiva ja sain erilaise tilaisuuden tutustua uusiin kavereihin(:

Luokas on vaa 4 poikaa ja 8 tyttöö. Eli ei oo kovi suuri luokka. (: Tuol Gymnasiumis on tosi rentoo porukkaa. Ei siel lukujärjestykset pidä ikää paikkaasa.Ykski päivä meillä piti olla 6 tuntia, mut oliki vaa neljä. Siinä sit mamalle laittaa viestiä, et millä pääsen kotii, ku bussi lähtee kuudennen tunnin jälkeen. Tänää kuunneltii kolme tuntia ku sellane tosi mukava intiaani kerto meille sen elämästä reservaatista. Oli tosi mielenkiintosta kuulla! Ja lopuks viel tanssittii kaikki seiskaluokat yhdes sellasta hauskaa tanssia. Tai se ois ollu viel hauskempaa jos ei ois ollu kauhee kiire vessaan. :D Nyt illasta käytiin sit Maman kans Hornis. Mun ptiää ostaa kuviksen tunnille vesivärit ja paperit ja kaikki. Ei luoja sentää. Mut nyt neki on ostettu. Ja sitte oli show ''haluaisin nostaa rahaa automaatista''. Ensi näppäilin volksbankil kaks kertaa tunnusluvun väärin, ku olin ihan sekasi kaikenmaailman koodeista. Soittelin sit äitiltä oikeeta koodia ja kokeiltii Raiffeisenbankia, mut se ei halunnu olla yhteistyössä mun kans. Mentii sit takas Volksbankille ni se anto mulle rahaa. (: Huomenna viel koulua ja sit suunnataa Puolaa viettämää viikonloppua. (: Seuraavan kerran lupaan kirjottaa aikasemmin, enkä kahen viikon päästä. (: Tuo kuva sit on tossa ehkä hiuka hölmösti, mut pakko laittaa noi isosti et näkyy jotai. (:

Bis Bald,

Jenni

Minä ja osa meijän taloa(:

''Kotimaa kun taakse jäi. Mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin''

Nyt tässä siestaa viettäessä on aikaa kirjottaa kunnolla. (: Alotan siis ihan alusta ja varmaa tulee samaa ku edellisessä kirjotuksessa, mut ei se mitää. :D

Lauantaina alko paniikinomainen pakkaaminen stressin keskellä. Laukku painaa 5 kiloo liikaa ja käsimatkatavarat 4 kiloo liikaa. "Tuo pitää jättää pois, mutta mä tarviin sitä" "Apua! Tää ei mahdu laukkuun!" Lopputulos oli se, että olin tyhjentäny puoli laukkua lattialle ja laukku paino enää 1,5kg liikaa. Äiti postittaa loput. (: Sit sai hyvillä mielin nauttia vikasta yöstä omassa sängyssä.

Sunnuntai koitti ja aamulla lähettiin ajelemaa kohti Helsinkiä. Matka oli pitkä ja tuskallinen ja istuin vaikka millä solmulla ku koski selkään. Vieläkään ei jännittäny. Mut sit ku saavuttiin lentokentälle iski se paniikki lentämisestä! Se kulki mukavasti siinä sivussa koko aja. Kun päästiin terminaaliin eka vikat soitot kavereille ja sit ettimään keltasta sts:n laukkua. Ja se löytyki sieltä helposti. Joka paikkaan oli pirun pitkät jonot, ni tehtiin check-in itte. Sit jonotettiinki ainaki 15 minuuttia tavaroiden kanssa. Onneks oli kiltti setä eikä laskuttanu mua liikakiloista 8) Sit oli aika sanoo heippa perheelle ja sts-ihmisille ja marssia turvatarkastukseen. En piipannu eikä mun tavaroissaka ollu mitää ihmeellistä, joten se siitä. Menin kiltisti oottamaan portille 26A niinku lipussa luki. Hampurin kone lähti ja seuraava lento oliki Kouvolaan 20:15. O.o Kysyin siinä portilla olevalta virkailijalta, et mistä mun lento sit oikei lähtee. Asia selvis ja oikee portti oli 28. Noh, sinne siis. Koneestaki löysin paikkani, ikkunapaikka siiven vieressä. Ja toisella puolella oli tyhjä ja itävaltalainen liikemies. Ohitan lentovaiheen sujuvasti, koska tais olla melkeimpä elämäni tylsin 2,5 tuntia. :D Kun sain jalat tukevasti maanpinnalle, totesin nousun ja laskun olleen parhaita osuuksia. Kentällä osa perheestä ja Katrin, mun Arearep ootti vihreen kyltin kans, jossa luki "♥-lich willkommen Jenni". Kun pääsin samalle puolelle perheen kans, Hostmama tuli heti halaamaan mua ja kyllä puristiki lujaa, selkä oikein rutis. :D Siitä sit alko viimenen matka sinä päivänä. Luojan kiitos. Selkä ja takamus oli lujilla. Matkan aikana selvis, et itävaltalaisten mittakaavassa Varpaisjärvi olis keskikokonen kaupunki O.o Morjes, Suomen mittakaavas se on pieni kylä. :D Kotona mua sit ootti iltapala ja loput perheestä. Iltapalan jälkee näin mun huoneen ja siihen se päivä sit loppuki. Siinä ei jaksanu hirveesti enää jutella 10 tunnin matkustamisen jälkeen.

Maanantaina lounaan jälkeen Mentiin Eggenburgiin ja Horniin. Hornissa käytiin kattomassa mun tulevaa koulua ja hiuka shoppailtiin. Ja shoppailtiin lisää ostarilla. Käytiin myös kävelykierroksella Pöllassa(niinku täällä sanotaan). Ja näinhän mä loputki talosta. Eka tuntu et en löydä edes vessaan, mut kyl tähä huone määrään tottuu.

Tiistaina heti alkuunsa menin suihkuun ja oli jo työn takana saada sieltä suihkusta tulemaan vettä. :D Mut onnistuin kuitenki! Lounaan jälkee mentiin Isabellan kans Maissauhun sellaseen ametistimaailmaan. Se oli tosi hieno paikka ja siel oli paljo kaikkia ihania koruja ja koriste-esineitä! Käytiin myös sellasella kierroksella sellases luolastos, mut en ymmärtäny opastuksesta mitää. :D Illalla pelattiin Peterin kans Fifa07 pleikkarilla ja ei luoja mä olin huono. Eka hävisin 3-1 ja sit 13-0 :'DD

Kun koitti keskiviikko oli aika tehä kotitöitä. Löysin listan keittiöstä, mut ymmärsin vaan oman nimeni. :D Myöhemmin selvis, et mun kuuluu imuroida kolmannen kerroksen aula ja kylppäri. Iltapäiväl mentiin maman kans Rosenburgin linnaan. Se oli tosi upee paikka ja otin jopa kuviaki! Eka siel pihalla oli sellanen lintunäytös. Hiuka meinas pelottaa, ku sellanen kotka, jonka siipiväli on 2m, lens puol metriä pään yläpuolelta. :D Sisällä kierrettiin ipodin kans joka kerto mitä missäki huonees on, mut en jaksanu kuunnella sitä. :D Illalla mentiin sit ruokakauppaan. Isabella oli iha ihmeissää ku en ottanu karkkia. Isabella sen sijaan söi marsipaania paljaaltaan. o.o Kauppareissun jälkee tehtiin salaattia ja nää oli iha ihmeissää, ku sanoin et ei meijän salaatti Suomessa ui kastikkeessa. Täällä siihe salaatin päälle kaadetaan puol litraa kastiketta. Pelattiin Suomi-muistipeliä ja Set:iä. Ei jestas mä olin huono tossa Set:issä. En saanu yhtään paria. :(

Torstaina shoppailtiin taas. Tuntus olevan lempiajanvietettä.:D Ajeltiin jotai 30km Kremsiin sellaseen A1 Shopiin. Ostin itte sellasen keltasen neuleen espritiltä ja sellaset korvikset glitterin tyylisestä kaupasta. H&M on täällä jokasen teini-ikäsen lempikauppa. Menimme siis myös sinne. Ostin sieltä, tai siis mama osti mulle kaks ihanaa paitaa. Tai oikeestaan tunikaa. Ja sit ostettiin iha mun takia uus pleikkaripeli, koska olin nii huono fifassa. :D Star warsis olin paaaljo parempi.

Tänään ei oo luvassa mitää ihmeellistä. Illalla mennään maman kans sauvakävelee ja sit saunaan. (: Ainii! Lounaal oli jälkkärinä jotai ihme taikinapalloja. Ne oli ainaki kahen nyrkin kokosia, ihan ku raakoja pullia ja sisäl oli luumuhilloo. Päälle laitettii vaniljakastiketta ja jotai jauhoo. Kyl niitä söi, mutta ei nyt mitää herkkua ollu.

Viikonlopun ohjelmasta ei oo tietoo. Isabella kokkaa huomenna ja sunnuntaina Peter lähtee Wieniin. Siinä kaikki mitä mä tiedän. Toivottavasti joku jaksaa lukee mun romaanin. (: Liitän muutaman kuvan loppuun.

Bussi
Jenni

Greetings from Austria!

Täällä sitä ollaan! Selvisin hengissä lentokoneestaki jopa. Nousu ja lasku oli ehottomasti eniten mun mielee. Muuten se oli vaa tylsää istumista, varsinki ku oli pilvistä ja istuin just siiven kohdal -.- Perhe ootti mua kentällä iha intopiukas. Tai noh, osa perheestä. (: Isabella, Marion ja Karl oli kentällä, Peter ja Katja ootti kotona ja sit Felix tuli ku oltiin syömässä. Kaikki on tosi ihania ja ystävällisiä mulle. Eilen ei sit muuta tapahtunukkaa.
Tänää sit käytiin kävelykierroksel Pöllassa. Siin ei ollu paljo nähtävää, mut oli silti kiva kierros. Sit käytiin autolla Eggenburgissa ja Hornissa shoppailemassa ja kattomassa mun koulua. (: Ja sain kuulla et mun luokal on toinenki vaihtari! Kaikki tääl on tosi hienoo. Ulko-oveen ei oo avainta, vaa koodi. Kattoikkunat toimii sähköllä ja sälekaihtimet myös. Kauhee pelko päällä et hajotan jotaki. :D Huomenna mennään sit Maissauhun kahtelee mitä näkyy. (: Kirjottelen lisää saati ennätän!

Bussi
Jenni

Lähtö lähenee...

Kaks ja puol päivää nii mun matka starttaa pois kotoota! Ja mä oon kipee. -.- Eilen kävin hakemassa helpotusta tähän poskiontelontulehdukseen ja kuuri jatkuuki sit Itävallan puoles. Koepakkauksenki jo suoritin, kaikki kengät ja vaatteet paino VAAN 15,3kg. En olis ikinä uskonu ja äitiki sano olevansa ylpee tyttärestään (: Niin siis oltiin jo vääränä päivänä lähös, mun oikee lähtöpäivä onki 29.8.

Kaikki kyselee, et joko jännittää ja joko on matkakuumetta. Vastaus: Ei. Mua ei jännitä, eikä oo matkakuumetta. Tottakai on superhyperkivaa ja huippua lähtee, mut ei tunnu ei sitte minkäänlaista jännitystä. Perhe oottaa edellee intopiukas mua ja jokane vuorotelle toivottelee tervetulleeks ja sanoo et tahtoo nähä mut mahollisimman pian. Hostäidin siskoki Saksasta ilmotti haluavansa nähdä mut nii pian ku ikinä pystyy. (:

Tää viikko ollaan äidin kans oltu kotona ja hoidettu mun asioita. Käytii maistraattii ilmottamas mun siirtymisestä ulkomaille, perheen lahjaa ollaan viimestelty ja tiety oon nähny mun kavereita. Viikonloppuna olin kattomassa jääkiekko vikaa kertaa ennen lähtöö. En tajua miten selviin ilman KalPaa ja Niiralan Montun tunnelmaa Itävallas. Ehkä sitä ei kerkee ajatella siellä. Ilmotin jo äitille, että se saa kerätä viiden kuukauden savonsanomat talteen mulle(: Ja Jääkiekkolehden ja urheilulehden sm-liiga extrat ja kausioppaat saa postittaa mulle.

Tässä hiukan lähtötunnelmia paripäivää aikasemmi (: Seuraavan kerran bloggailen sit uudesta kodista ja huoneestani Itävallasta, jos en innostu viime hetken lähtöhöyräkäs kirjottelee. (:

Bussi(niinku Itävallas sanotaa)
Jenni

Haaveesta totta

Tässä tää nyt sit olis. Mun blogi mun vaihtopuolestavuodesta(: Alkuperänen suunnitelma oli julkasta tää vasta sinä päivänä ku lähden, mut en jaksa jättää nii viime tippaan. En kuitenkaa kerkeis.
Aluks aattelin hieman valaista kuinka mun haaveesta tulee totta. Oon halunnu vaihtariks todella kauan. Muistan ku Jenni 6-vee haaveili pääsevänsä Amerikkaan. Nyt sitä mennään, mutta ei Amerikkaan. Syksyllä aloin puhua äitille ja isille haluavani lähtee. Jenkit hylättiin heti, sitte alkoki arpominen Norjan ja Itävallan välillä. Itävaltaan päädyttiin sillä perusteella, että tarviin saksaa enempi ku norjaa. Mutta Norjaanki mä joskus tahdon!
Sen jälkee oli haastattelun vuoro, josta en oikeestaa muista enää mitää. Sitten koitti se hetki, kun mun puhelin soi kesken amiskan tunnin. Mulla olis perhe, mutta myös kissa. Tietenkää se ei haittaa, lääkkeet on keksitty! Siitä alko sietämätön odotus perhetiedoista. Siinä kerkes useemman kerran miettiä, että mikä maksaa ja minne päin pääsee.
Tarpeeks odoteltuani sain tietooni, että Itävallan STS:n pomo Katrin on mun arearep, eli asun Wienin lähistöllä kylässä nimeltä Reinprechtspölla, kotosasti ihan vaan Pölla. Mulla on äiti Marion, iskä Karl, isoveli Felix, isosisko Katja, samanikäinen sisko Isabella ja pikkuveli Peter sekä kissa Paul. (: Isabella tuli itte pari viikkoo sitten Kanadasta kotiin, joten mulla on siellä henkinen tuki paikalla! Kylässä on tosiaan huimat 200 asukasta. Eksynköhän mä sinne? ;) Koulua käyn sitten 10 km päässä Hornissa.
Sen verran tiedän talosta, että siinä on kolme kerrosta ja mä asun 'lastenkerroksessa', joka on kolmas kerros. Talo on hirmusen iso ja monta monta huonetta. Jopa suomalainen sauna löytyy (: Arkisin Felix, Katja ja Peter on muualla, joten meitä on neljä kotona.
Joulukuussa mennään Saksaan hostäidin isän syntymäpäiville. Siellä joutuu suomalainen tyttö koville. Mäkiviikkoakin on luultavasti luvassa ja reissua joko Prahaan tai Bratislavaan.
Eiköhän tämä riitä tällä erää. Viis viikkoo lähtöön ja neljän viikon päästä alkaa suuren luokan pakkauskriisi. Jospa siitä selvittäisiin. (: