nimittäin mun vaihtopuolivuoteni. Loppuajasta kirjottaminen vähä jäi, kun tuli kiire nauttia elämästä. Loppu aika meni kuin siivillä ja sitten tajuttiinki liitelevän lentokoneen siipien voimalla kohti Suomea. Mun parhaimmat kaverit järjesti mulle mahtavat läksiäiset. Tuli tanssittua niin, että jaloissa tuntu koko seuraavan päivän ja korkokengät lensi nurkkaan. Siitä seurasikin mun viimenen viikko... Itkua, lisää itkua ja vielä vähän lisää itkua. Minäkö vihaan hyvästejä? Ja pakkaamista? En suinkaan.
Mun vika koulu päivä oli torstai. Sillon oli myös yhen luokkalaisen synttärit ja muutama tyttö oli leiponu kakun ja pizzarullia meille. Sain myös läksiäislahjaks Itävallan lipun, johon jokainen oli kirjottanu nimensä ja luokkakuvan, jonka taakse jokainen oli kirjottanu jotain mulle. Ja kuten arvata saattaa, ilman itkua ei selvitty ja kyseinen torstai oli yksi elämäni kauheimmista.
Kotiin selvittyä alko pakkaaminen. Välillä käytiin syömässä Wiener Schnitzeliä ja taas pakkaamaan. Loppujen lopuks soittelin Suomen aikaa puol yheltätoista itkien äitille, että mun tavarat ei mahdu laukkuun. Äiti ei tietenkään ilahtunut tästä soitosta ja lopputulos oli, että mä istuin matkalaukun päällä ja kiskoin vetoketjua kiinni. Kello oli 1:00 Itävallan aikaa.
Seuraavana aamuna heräsin puol kaheksalta keretäkseni hyvästelemään mun parhaan ystävän. Se tuotti vähän lisää itkua ja sitten oli aika lähtee kentälle. Autossa istuin haikein mielin ja kattelin maisemia. Mielessä kalvoi epävarmuus siitä, että koska pääsen tänne seuraavan kerran..
Mun kotimatka oli oma sumplinkinsa. Ensinnäkin, matkalaukku oli liian painava. Jouduin maksamaan siitä 30€(laukku paino 27kiloo). Hostäiti ei ollu liian ilonen, kun virkailija kerto, että mun laukku painaa todellaki liikaa. No, ei siinä auta ku maksaa. Sain vielä sellasen oranssin nauhan koristamaan mun pinkkiä matkalaukkua, jossa luki ''HEAVY''. Harmi, kun se oli kerenny irrota ennen Kuopion lentoasemaa. :(
Helsinkiin selvittiin ja siellä odoteltiin 2,5 tuntia. Ensiks lento oli myöhässä ja sitten se peruttiin kokonaan. Monta tuntia matkustettuani ja ikävän kalvaessa tuli itku ja kamala ketutus ja sain kuin sainkin itteni seuraavalle lennolle, jolle olis pitäny päästä vaan tasokorteilla. No sitten tankkailtiin hieman lisää nyt täynnä olevaa konetta, sitten putsattiin kiitorataa ja konetta. Lunta tuli kun saavista kaataen, mikä oli shokki Wienin lämmön jälkeen. Mutta todellinen shokki odotti Kuopiossa, kun laskeuduttiin. Lunta oli valehtelematta lentokoneen ikkunan alareunaan! Ja pakkastakin riittävästi. Mutta onneks jouduin pukemaan kaiken, mikä ei mahtunu laukkuun, nii ei paleltanu! Olen ylpeä!(:
Lopputulos matkatavaroiden suhteen oli matkalaukku 27kg+käsimatkatavarat 20kg+postitettua tavaraa n.30kg=77kg.
Nyt kiitän kaikkia blogiani lukeneita haikein mielin. Vaihtopuolivuoteni oli mahtavaa aikaa, enkä vaihtaisi sitä mistään hinnasta pois! Jos joku haluaa vielä jotain tietää, voi kysellä täällä tai uudessa blogissani http://www.everydaywithjenni.blogspot.com/
Auf Wiedersehen Österreich, Hallo Finnland!
♥
Jenni
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
tiistai 18. tammikuuta 2011
Freunde♥
Tällä erää aattelin kertoo niistä sekopäistä, joiden kanssa aikaani täällä kulutan ja hermostutan musiikin opettajan! Olen siis koulussa Hib Boerhaavegasse nimisessä musiikki-, tanssi- ja kielipainotteisessa gymnasiumissa. Mun luokka 7c on musiikkiluokka ja moneen kertaan oon pohtinu, että mitä meikäläine tekee musiikkiluokalla, jolla tyypit on soittanu jos jonki näköstä vempainta yli kymmene vuotta. Meikäläisen soittelut ku rajottuu suuhun, ovikelloon ja puhelimeen. Ihmiset on tosi avoimia ja sekopäitäkin kyllä. Esiintymiskammosta ei oo tietookaa. Eli siis mun kaveritki on musikaalisia. On bändiä ja kuoroo ja orkesteria ja mitähän vielä. Mutta hyvin oon puhelimella ja suulla pärjänny niiden seurassa!
Aluks mua pelotti tulla uuteen kouluun, koska en tienny luokasta mitää. Ja kyseinen Boerhaavegassehan on jo mun kolmas koulu Itävallassa. (saavutus sinänsä :'D) Muistan, kun menin ekaa kertaa luokkaan opettajan perässä ja näin tulevat luokkakaverit. Mutta sitä en muista mitä päässä liikku sillon. Puolet luokasta oli kuoron kanssa jossain ja pääsin istumaan Nicin viereen, joka on nyt yks mun parhaista kavereista täällä. Saman päivän nimissä Nici nimettiin vielä mun Buddyks(eli Nicin kuuluu pitää musta huolta koulusa yms.). Aluks oli vähä sillai, että jokane halus tietää kaikkee ja auttaa ja niin edespäin. Ja jo ensimmäisen viikon jälkeen mua pyydettiin koulun tanssiaisiin, eikä tarvinnu yksin olla!
Nyt mun kaveripiiriks on alkanu vakiintua(tai siis vakiintu jo ajat sitten) Nici, Martina, Debore, Julia, Remo, Nikola, Felix ja David. Kaikki muut on mua nuorempia, paitsi Remo ja David. Tai itseasiassa Remoki on mua nuorempi, raukka ku on joulukuussa syntyny. Kerranki mä oon sieltä vanhimmasta päästä, kun joskus on ollu taipumusta olla nuorin! Ja mikä parasta mun luokassa, yli puolet on syntyny ulkomailla. Joukosta löytyy Kreikka, Slovakia, Puola, Tshekki ja Serbia ainaki! Ainii ja Norja! Meinas silmät pudota päästä, kun kuulin Remon tulevan Norjasta. Mun rakkaasta pohjolasta! Tällasen ryhmärämän kanssa siis kulutan aikaani. Ja täytyy sanoa, et tulee ihan jäätävä ikävä kaikkia! Onneks nää on jo luvannu kerätä kamansa ja tulla Suomen vierailulle!(;
Bis bald
Jenni
 |
| Tämän vuoden luokkakuva, joka on otettu ennen minun luokkaan siirtymistä. (: |
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Kuka käski....
raahata rojua niin pirusti? Ja miks kukaan ei oo hillinny mun himoa ostaa ja ostaa?
Voin vannoo, että vaihtarin ''unelma''elämä loppuu siihen, kun pitää alkaa pakata kotiinlähtö kasseja. Voi olla, että muutama taistelu käydään noiden laukkujen ja postipakettien kanssa. Päätin, että vaatteet joita en enää käytä, jätän Itävallan punaiselle ristille. Oon bongannu jo kaks semmosta boxia tuolta mihi niitä voi viedä. Noh.. lopputulos on se, että löysin kolme vaatetta, jotka suuntaa kyseiseen boxiin. Ja esim. rikkinäisiä sukkia en raahaa Suomeen! Mutta sitten! Tuo kosmetiikka. Kun pitää olla vaikka minkälaista törppöö ja purkkia ja purnukkaa!
Tuo kaikki pitäs Suomeen saada. Päätin ottaa sellasen linjan nyt, että käytän kaikki avatut ja vajaat ja melkein tyhjät pois! Ennen sitä en koske täysiin purkkeihin. Pakkasin jo täydet komeroon piiloon, ettei tule kiusausta :D Nyt voisin jatkaa vaikka kynsienlakkaamisella, kun noitakin on kertyny. Ja pahoittelut kirjoitusvirheistä! Oon huomannu, että niitä esiintyy koko ajan enemmän ja enemmän mm.sanajärjestykset on joskus mitä ihmeellisimpiä. :D
LG
Jenni
Christina Stürmer-Unsere besten Tage
lauantai 15. tammikuuta 2011
Fotos, Fotos und nochmal Fotos(:
Vihdoinkin kuvia!
Joskus on kyselty valokuvien perään ja nyt niitä sitten tulee! Toivottavasti kuvat miellyttää, sain nimittäin tehdä tämän kyseisen urakan kahteen kertaan! Tekniikan ihmelapsi hyvää iltaa(:
Joskus on kyselty valokuvien perään ja nyt niitä sitten tulee! Toivottavasti kuvat miellyttää, sain nimittäin tehdä tämän kyseisen urakan kahteen kertaan! Tekniikan ihmelapsi hyvää iltaa(:
 |
| minä ja joulupipari(: |
 |
| minä ja euroopan pisin ostoskatu -Maria Hilfer straße |
 |
| Schönbrunnin linna |
 |
| rathausplatz |
 |
| Strobl |
 |
| joulukuusi |
 |
| tollasen joulu''pallon'' haluan! |
 |
| toinen kotimaa♥ |
 |
| strobl |
 |
| dirndl -itävallan kansallisasu naisilla |
 |
| sts-student travel school |
kauneimmat joululaulut itävallan tapaan (: pianoa soittava poika on itävallan toisiks paras pianisti ikäluokassaan(mitenkähän sitäki mitataan!?)
perjantai 14. tammikuuta 2011
Weihnachten, Silvester und Bischofshofen
Reipas-reippaampi-MINÄ!
Taas on kuukaus vierähtäny ilman kuulumisia. Nyt sitten päätin reipastua, kun tänään on tasan kolme viikkoo paluuseeni. Tarkalleen ottaen tasan kolmen viikon päästä istuä kökötän lentokoneessa ja surkuttelen kurjaa kohtaloani joutua jättämään kaikki rakkaat tänne, ilman tietoa tulevasta. Mutta samalla iloitsen siitä, että tapaan taas kaikki ihanat, rakkaat ihmiset Suomessa. Tosin eilen luin Savon Sanomien sivuilta, että Kuopio hukkuu lumeen... Se ei kamalasti houkuta, kun täällä on +10 astetta ja sataa vettä. :D
Niin paljo oon kerenny kuukaudessa tehdä, että piti hakee kalenteri muistin avuks!
Täällä Wienin kodissa joulu ei näkyny muulla tavalla kuin mun leipomina pipareina, joita leivoinkin reippaasti neljänä päivänä. :D Kouluunki vein maistiaisia ja kaverit totes mun pipareiden olevan parempia ku paikalliset lebkuchenit((: Kunnia Suomalaisille pipareille siis! Taikinan teossakin tosin oli omat haasteensa. Kaupassa kun kysyi myyjältä siirappia, niin vietiin mehuhyllylle. No eihän sieltä helpotusta löytyny, niin jouduin itte kiertämään kaupan seittämän kertaa ympäri löytääkseni ees vaahterasiirappia. Ja piparkakkumuotin löytäminenkin oli oma episodinsa. Lopulta löysin sitten söpön enkeli-muotin Mülleriltä(:
Ennen joulua ja Strobliin lähtöä sain vielä Annan riesakseni tänne(enemmän oli kyllä hyötyä kun haittaa ♥). Oltiin niin viriilejä suomalaisia, että perjantai-ilta shoppailtiin ja lauantai-päivä istuttiin metrossa. Sitä on moni kysyny, että mikä järki oli viettää monen monta tuntia metrossa istuen ja nauraen, mutta meistä se oli hulvattoman hauskaa. :D Ajeltiin siis koko Wienin metroverkosto läpi; 5 linjaa ja yli 100 pysäkkiä. :'D
Seuraavalla viikolla mulla oli kaks päivää omaa lomaa, kun lähdettiin jo keskiviikkona kohti Stroblia. Missasin siis kauan odotetun Weihnachtstundenin, mutta tiistaina sain kuulla jo luokan laulamia joululauluja ja sain jopa videollekin kuvattua! Myöhemmin ehkä luvassa videota luokasta, jos bloggeri on yhteistyössä kanssani(: Viimeisten tuntien päätteksi kun toivottelin hyvää joulua kavereille tuli niin kiva olo, kun ihmisille tuli oikeesti hätä, että enhän mä vielä lähde Suomeen. :D Siinä kävi sitten puoli luokkaa halailemassa ja toivottamassa hyvää joulua.
Keskiviikkona sitten koitti tuskallinen kolmen tunnin automatka Strobliin, Salzburgin Bundeslandiin. Eihän kolme tuntia kuulosta miltään, mutta kun siihen lisätään Kultainennoutaja, kolme kissaa, paljon ruokaa, paljon lahjoja kolmen viikon vaatetus ja neljä aikuista(jos minua nyt voi aikuiseks laskea. Kyllä mä ainakin sen koko luokan täytän!), niin ei voi sanoo nauttivansa matkan teosta. Mutta kun perille päästiin, mua odotti siellä nelikerroksinen maalaistalo! Kyllä siellä kelpasi joululoma viettää, vaikka välillä vähän tylsää tuppasi olemaan.
Aaton aattoon kuului ensin jouluvalojen etsimistä ja niiden löydyttyä piti vielä etsiä se puska lumikinoksen alta. Puskakin löytyi ja saatiin valot kuuseen. (: Aaton aattoon kuului myös ystävien tapaamista Bad Ischlissä, joten tietysti tapasin Annan(; Vaihdettiin joululahjoja, syötiin mäkkärissä ja tietysti naurettiin. Sitten vain odottelemaan Jouluaattoa!
Aattoaamuna syötiin todella pitkään aamiaista kaikki yhdessä. Puolen päivän aikoihin juotiin shampanjaa ja koristeltiin joulukuusi. Oli vaikka minkä näköistä härpäkettä kuuseen roikotettavaksi. Illan hämärtyessä käveltiin hautuusmaalle sytyttelemään kynttilöitä, myös minä sytytin kynttilän ukille ja kummisedälle♥. Sieltä kun selvittiin kotiin, syötiin knödeleitä, punakaalia ja hanhea. Näillä ei mun ymmärryksen mukaan ole perinteisiä jouluruokia, vaan jokainen perhe syö mitä haluaa. Kinkkua kaipasin kovasti, mutta onneksi mamma pelasti senkin tilanteen ja nyt minua odottaa kinkku Suomessa.(: Siitähän ei sitten muille heru yhtään siivua! :D Lahjojen avaaminenkin oli oma episodinsa joka vei paljon aikaa. Ensin kaikki meni yläkertaan paitsi Katrin. Siellä sitten odotettiin, että Christkind sytyttää kuusen kynttilät(Kuusessa oli siis ihan oikeat kynttilät). Sitten kun kuului kellon kilinä sai mennä alas. Siinä toivoteltiin hyvää joulua ja sitten laulettiin Stille Nacht, Heilige Nacht. Lahjojen avaaminen alkaa niin, että nuorin(tässä tapauksessa minä) hakee yhden paketin ja antaa sen paketin saajalle. Sitten siinä kaikki kattoo vierestä kun toiset avaa lahjojaan. Minäkin kun esimerkiksi sain 18 lahjaa, niin siinä meni muutama tovi availlessa. :D Sain tosipaljon ihania lahjoja, joten kiitos niistä♥
Joulun jälkeen oikeestaan vaan rentouduttiin sohvalla maaten. :D Välistä piipahdettiin Bad Ischlissä ja kerkesin Dirndlinkin ostaa! Olen tyytyväinen valintaan. Uuden vuoden merkeissä tavattiin Annan luona, jonne tuli myös Emilie, toinen vaihtari Kanadasta. Aika samanlaisin menoin vaihtui uusivuosi kuin Suomessakin. Raketit oli tosin paljon hienompia siellä vuorien keskellä(: Tästä on tulossa jo sellanen romaani, että tiivistän lopun ja jätän turhat höpötykset pois(: Yhtenä päivänä kerettiin Annan kanssa Salzburgiin asti. Käytiin ruotsalaisessa karkkikaupassa(!!!!), pyörittiin pari tuntia H&M:n sovituskopissa kokeillen mitä ihmeellisimpiä asuja ja sen jälkeen siirryttiin Ikealle. Siellä ihailtiin ja haaveiltiin(ja syötiin) loppupäivä ja sitten raahauduttiin rättiväsyneinä bussille ja takaisin kotiin.
Sitten koitti se päivä mitä mä olin henk.koht. odottanu enempi ku joulukinkkua, nimittäin 6.1.2011. Ja kyseistä päivää nyt en tosin odottanut loppiaisen takia, vaan Keski-Euroopan Mäkiviikon huipennuskilpailun Bischofshofenissa!! Kyseiseen tapahtumaan menin siis Annan ja hänen isäntäperheen kanssa. Aamulla reippaina tyttöinä noustiin aikasin suihkuun ja vaatekriisin keskelle. Siinä oli pohtimista, että mitä pukee ja mitä ottaa mukaan ettei tule liian kuuma autossa ja liian kylmä mäkimontussa. Sopivan asun löydyttyä pakkauduttiin autoon ja aamulla oltiinki jo yhdeksän maissa Bischofshofenissa. Siellä aikamme pyörittyä siirryttiin mäkimonttuun, maalattiin itävallan liput poskiin ja kaiveltiin Norja-huivi esille(; Minulla, Annalla ja Annan host-siskolla oli sellaset vieraspassit, eli päästin jopa mäkitornin juurelle asti. Jouduttiin tosin kävelemään, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Ja sitten seurattiin kisa K-pisteen kohdalta. Kisa itsessään oli kertakaikkisen loistava ja kun vielä Tom Hilde voitti, niin oli siinä itkussa pitelemistä. Ja tottakai se huuma siellä, kun Thomas Morgenstern julistettiin mäkiviikon voittajaksi. Oli kyllä sellanen kisa, joka jokaisen mäkihyppyfanin pitäisi kokea! Ja se ilotulituskin oli eriluokkaa kun Rukalla tai Puijolla(;
Nyt nautinkin viimeisistä viikoistani Wienissä ja joka viikonlopulle(huimat 3 jäljellä) on buukattu jotakin. Minut tuntien vois alottaa pakkausurakan jo nyt. Villi veikkaus on, että ylipainoa on n.30-40kg(ei siis minulla vaan matkalaukulla ;)) Ja joudun ainakin pari pakettia Suomeen postittamaan ettei minun rakas pinkki matkalaukku ihan räjähdä keskellä Vienna International Airportia. Ei kuulu unelmiini keräillä kampeitta, kun siellä seisoo sotilaita jonki sortin pyssy olalla. Kuopion lentoasemalla voi jo laukkukin räjähtää. Mamma ja isi on kuitenki niin iloisia, kun saivat tyttären kotiin, että keräilevät minun tavarat ympäri lentokenttää(;
Kirjoittelen vielä varmasti tunnelmia ennen kuin jätän tämän minulle niin rakkaaksi tulleen kaupungin ja rakkaat ihmiset taakseni ja lentokoneen nokka suuntaa kohti Helsinkiä ja Suomea.
Liebe Grüße
Jenni
//sain tietooni, että ei äiti sitä joulukinkkua ostanut, vaan eno! kiitos enolle siitä♥
Taas on kuukaus vierähtäny ilman kuulumisia. Nyt sitten päätin reipastua, kun tänään on tasan kolme viikkoo paluuseeni. Tarkalleen ottaen tasan kolmen viikon päästä istuä kökötän lentokoneessa ja surkuttelen kurjaa kohtaloani joutua jättämään kaikki rakkaat tänne, ilman tietoa tulevasta. Mutta samalla iloitsen siitä, että tapaan taas kaikki ihanat, rakkaat ihmiset Suomessa. Tosin eilen luin Savon Sanomien sivuilta, että Kuopio hukkuu lumeen... Se ei kamalasti houkuta, kun täällä on +10 astetta ja sataa vettä. :D
Niin paljo oon kerenny kuukaudessa tehdä, että piti hakee kalenteri muistin avuks!
Täällä Wienin kodissa joulu ei näkyny muulla tavalla kuin mun leipomina pipareina, joita leivoinkin reippaasti neljänä päivänä. :D Kouluunki vein maistiaisia ja kaverit totes mun pipareiden olevan parempia ku paikalliset lebkuchenit((: Kunnia Suomalaisille pipareille siis! Taikinan teossakin tosin oli omat haasteensa. Kaupassa kun kysyi myyjältä siirappia, niin vietiin mehuhyllylle. No eihän sieltä helpotusta löytyny, niin jouduin itte kiertämään kaupan seittämän kertaa ympäri löytääkseni ees vaahterasiirappia. Ja piparkakkumuotin löytäminenkin oli oma episodinsa. Lopulta löysin sitten söpön enkeli-muotin Mülleriltä(:
Ennen joulua ja Strobliin lähtöä sain vielä Annan riesakseni tänne(enemmän oli kyllä hyötyä kun haittaa ♥). Oltiin niin viriilejä suomalaisia, että perjantai-ilta shoppailtiin ja lauantai-päivä istuttiin metrossa. Sitä on moni kysyny, että mikä järki oli viettää monen monta tuntia metrossa istuen ja nauraen, mutta meistä se oli hulvattoman hauskaa. :D Ajeltiin siis koko Wienin metroverkosto läpi; 5 linjaa ja yli 100 pysäkkiä. :'D
Seuraavalla viikolla mulla oli kaks päivää omaa lomaa, kun lähdettiin jo keskiviikkona kohti Stroblia. Missasin siis kauan odotetun Weihnachtstundenin, mutta tiistaina sain kuulla jo luokan laulamia joululauluja ja sain jopa videollekin kuvattua! Myöhemmin ehkä luvassa videota luokasta, jos bloggeri on yhteistyössä kanssani(: Viimeisten tuntien päätteksi kun toivottelin hyvää joulua kavereille tuli niin kiva olo, kun ihmisille tuli oikeesti hätä, että enhän mä vielä lähde Suomeen. :D Siinä kävi sitten puoli luokkaa halailemassa ja toivottamassa hyvää joulua.
Keskiviikkona sitten koitti tuskallinen kolmen tunnin automatka Strobliin, Salzburgin Bundeslandiin. Eihän kolme tuntia kuulosta miltään, mutta kun siihen lisätään Kultainennoutaja, kolme kissaa, paljon ruokaa, paljon lahjoja kolmen viikon vaatetus ja neljä aikuista(jos minua nyt voi aikuiseks laskea. Kyllä mä ainakin sen koko luokan täytän!), niin ei voi sanoo nauttivansa matkan teosta. Mutta kun perille päästiin, mua odotti siellä nelikerroksinen maalaistalo! Kyllä siellä kelpasi joululoma viettää, vaikka välillä vähän tylsää tuppasi olemaan.
Aaton aattoon kuului ensin jouluvalojen etsimistä ja niiden löydyttyä piti vielä etsiä se puska lumikinoksen alta. Puskakin löytyi ja saatiin valot kuuseen. (: Aaton aattoon kuului myös ystävien tapaamista Bad Ischlissä, joten tietysti tapasin Annan(; Vaihdettiin joululahjoja, syötiin mäkkärissä ja tietysti naurettiin. Sitten vain odottelemaan Jouluaattoa!
Aattoaamuna syötiin todella pitkään aamiaista kaikki yhdessä. Puolen päivän aikoihin juotiin shampanjaa ja koristeltiin joulukuusi. Oli vaikka minkä näköistä härpäkettä kuuseen roikotettavaksi. Illan hämärtyessä käveltiin hautuusmaalle sytyttelemään kynttilöitä, myös minä sytytin kynttilän ukille ja kummisedälle♥. Sieltä kun selvittiin kotiin, syötiin knödeleitä, punakaalia ja hanhea. Näillä ei mun ymmärryksen mukaan ole perinteisiä jouluruokia, vaan jokainen perhe syö mitä haluaa. Kinkkua kaipasin kovasti, mutta onneksi mamma pelasti senkin tilanteen ja nyt minua odottaa kinkku Suomessa.(: Siitähän ei sitten muille heru yhtään siivua! :D Lahjojen avaaminenkin oli oma episodinsa joka vei paljon aikaa. Ensin kaikki meni yläkertaan paitsi Katrin. Siellä sitten odotettiin, että Christkind sytyttää kuusen kynttilät(Kuusessa oli siis ihan oikeat kynttilät). Sitten kun kuului kellon kilinä sai mennä alas. Siinä toivoteltiin hyvää joulua ja sitten laulettiin Stille Nacht, Heilige Nacht. Lahjojen avaaminen alkaa niin, että nuorin(tässä tapauksessa minä) hakee yhden paketin ja antaa sen paketin saajalle. Sitten siinä kaikki kattoo vierestä kun toiset avaa lahjojaan. Minäkin kun esimerkiksi sain 18 lahjaa, niin siinä meni muutama tovi availlessa. :D Sain tosipaljon ihania lahjoja, joten kiitos niistä♥
Joulun jälkeen oikeestaan vaan rentouduttiin sohvalla maaten. :D Välistä piipahdettiin Bad Ischlissä ja kerkesin Dirndlinkin ostaa! Olen tyytyväinen valintaan. Uuden vuoden merkeissä tavattiin Annan luona, jonne tuli myös Emilie, toinen vaihtari Kanadasta. Aika samanlaisin menoin vaihtui uusivuosi kuin Suomessakin. Raketit oli tosin paljon hienompia siellä vuorien keskellä(: Tästä on tulossa jo sellanen romaani, että tiivistän lopun ja jätän turhat höpötykset pois(: Yhtenä päivänä kerettiin Annan kanssa Salzburgiin asti. Käytiin ruotsalaisessa karkkikaupassa(!!!!), pyörittiin pari tuntia H&M:n sovituskopissa kokeillen mitä ihmeellisimpiä asuja ja sen jälkeen siirryttiin Ikealle. Siellä ihailtiin ja haaveiltiin(ja syötiin) loppupäivä ja sitten raahauduttiin rättiväsyneinä bussille ja takaisin kotiin.
Sitten koitti se päivä mitä mä olin henk.koht. odottanu enempi ku joulukinkkua, nimittäin 6.1.2011. Ja kyseistä päivää nyt en tosin odottanut loppiaisen takia, vaan Keski-Euroopan Mäkiviikon huipennuskilpailun Bischofshofenissa!! Kyseiseen tapahtumaan menin siis Annan ja hänen isäntäperheen kanssa. Aamulla reippaina tyttöinä noustiin aikasin suihkuun ja vaatekriisin keskelle. Siinä oli pohtimista, että mitä pukee ja mitä ottaa mukaan ettei tule liian kuuma autossa ja liian kylmä mäkimontussa. Sopivan asun löydyttyä pakkauduttiin autoon ja aamulla oltiinki jo yhdeksän maissa Bischofshofenissa. Siellä aikamme pyörittyä siirryttiin mäkimonttuun, maalattiin itävallan liput poskiin ja kaiveltiin Norja-huivi esille(; Minulla, Annalla ja Annan host-siskolla oli sellaset vieraspassit, eli päästin jopa mäkitornin juurelle asti. Jouduttiin tosin kävelemään, mutta tulipahan sielläkin käytyä. Ja sitten seurattiin kisa K-pisteen kohdalta. Kisa itsessään oli kertakaikkisen loistava ja kun vielä Tom Hilde voitti, niin oli siinä itkussa pitelemistä. Ja tottakai se huuma siellä, kun Thomas Morgenstern julistettiin mäkiviikon voittajaksi. Oli kyllä sellanen kisa, joka jokaisen mäkihyppyfanin pitäisi kokea! Ja se ilotulituskin oli eriluokkaa kun Rukalla tai Puijolla(;
Nyt nautinkin viimeisistä viikoistani Wienissä ja joka viikonlopulle(huimat 3 jäljellä) on buukattu jotakin. Minut tuntien vois alottaa pakkausurakan jo nyt. Villi veikkaus on, että ylipainoa on n.30-40kg(ei siis minulla vaan matkalaukulla ;)) Ja joudun ainakin pari pakettia Suomeen postittamaan ettei minun rakas pinkki matkalaukku ihan räjähdä keskellä Vienna International Airportia. Ei kuulu unelmiini keräillä kampeitta, kun siellä seisoo sotilaita jonki sortin pyssy olalla. Kuopion lentoasemalla voi jo laukkukin räjähtää. Mamma ja isi on kuitenki niin iloisia, kun saivat tyttären kotiin, että keräilevät minun tavarat ympäri lentokenttää(;
Kirjoittelen vielä varmasti tunnelmia ennen kuin jätän tämän minulle niin rakkaaksi tulleen kaupungin ja rakkaat ihmiset taakseni ja lentokoneen nokka suuntaa kohti Helsinkiä ja Suomea.
Liebe Grüße
Jenni
//sain tietooni, että ei äiti sitä joulukinkkua ostanut, vaan eno! kiitos enolle siitä♥
maanantai 13. joulukuuta 2010
Sorrow-Pause-Finland and New life in Wien
Hellurei ja terveisiä Wienistä(:
Nyt on menny taas pitempi aika, että en oo kirjottanu. Itseasiassa eilen tuli täytee kaks kuukautta siitä, ku myllerrys mun elämässä alko.
Kaikki alko siis tiistaina 12.10, kun mun sillonen arearep tuli käymään. Eka sain kuulla, et vaihdan perhettä ja sitä äitille soittaessani mun pahin pelko kävi toteen. Ukki oli kuollu pari tuntia aikasemmin. Siinä unohtu kyl kaikki muu. En pystyny menemää kouluun ja jo perjantaina lensin takasin Suomeen. Suomessa vietin kolme viikkoo ja sitten palasin kaiken sen surun ja murheen jälkeen tänne Itävaltaan ja uuteen isäntäperheeseen. Tarkemmin ottaen asun mun sillosen arearepin luona, vain muutaman kilometrin päässä Stephansplatzista, eli Wienin keskustasta. Oon ainut kotona asuva lapsi. Mun nuorin hostsisko asuu alakerrassa ja kaks muuta vissiin Berliinissä. Meillä on VALTAVA asunto. Ekassa kerroksessa on STS:n toimisto, mun huone, kylppäri, Heinzin työhuone ja flyygeli, sekä huone saksan kurssille. Toisessa kerroksessa on Katrinin ja Heinzin huoneet, kylppäri, keittiö ja olkkari. Sit Kolmannessa kerroksessa on vaa pieni tila kuntopyörälle ja kattoterassilla uima-allas, joka ei valitettavasti toimi talvella. :s Sitte näil on viel farmhaus(kertokaa joku mikä tää sana on suomeks!) Stroblissa, ja sinne suunnataanki 22 päivä joululomaks.(:
Mun uus koulu on tossa nurkan takana. HIB Wien(Höhere Internatsschule des Bundes Wien) Boerhaavegasse. Mä oon musiikkiluokalla, enkä todellakaan ymmärrä miks! Mun soittamine rajottuu suuhun, puhelimee ja ovikelloon... Mutta luokka on ihan loistava ja oon saanu paljo uusia kavereita! Tosi moni on jo sanonu, että mun pitää tulla takasin viel joskus! Olin jopa Schulballissa! Oli ihan super kivaa ja kotiin selvisin 03:40. Seuraavana aamuna olin viel menossa tapaamaan yhtä hostperhettä. :D Ja mun saksaki on parantanu vaik kui paljo! Kotona puhutaan enää saksaa. Vaan hätätapauksissa turvaudutaan englannin ihmeelliseen maailmaan(;
Täällä asuessa mun elämään on tullu muutaki kun kotona nysvääminen, joka on ihan loistava juttu! Metrolla tosiaan ku pääsee parissa minuutissa minne tahansa, eikä tarvii anella kyytiä mihinkää. Tosin host-äidin työn takia, mun elämä on täynnä hektisyyttä ja vaihto-oppilaita. :D Millon kukaki on tulossa meille ja millo ollaan menossa lentokentälle tai hostperhettä tapaamaan.
Tähän mennessä oon kerenny käymään Venetsiassa. Se oli sellanen STS:n järjestämä junareissu. Nukuttiin kaks yötä junassa ja oltiin päivä Venetsiassa. Oli tosi kivaa, vaikka mun selkä ei tykänny junasta ja Venetsia on julmetun kallis kaupunki! Mariazellissäkin olin yhen viikonlopun. Mariazell on Steiermarkin osassa keskellä vuoria kaunis, pieni kaupunki. Ja viime keskiviikkona oltiin siellä uudestaan STS-tapaamisessa.
Perjantaina meillä oli sitten taas STS-tapaaminen. Tällä kertaa Wienissä Schönbrunnin Christkindlmarktilla. Täällä on joka paikka täynnä noita joulumarkkinoita, mutta on ne kauniita! Siellä oli nii kylmä, että koko lössi tuli meille. Täällä oli parisenkymmentä ihmistä ja tunnelma oli sen mukanen. Samasena iltana tosin jouduin hyvästelemään pari hyvää kaveria Australiasta. Kamalaa oli, mutta nyt on hyvä syy mennä Australiaan!(; Wei-Ting ja Brandon jäi meille vielä yöks sillon ja lauantaina oli tarkotus mennä shoppailemaan Wei-Tingin ja parin kiinalaisen kanssa, mutta ne ''opiskeli matikkaa'' eli teki oharit mulle. Mutta mikäs siinä, käytiin Brandonin kanssa ajelee Ring Tramilla, eli perinteine turistikierros(totta kai mul oli järkkäri mukana, että näytin oikein turistilta uudessa kotikaupungissani(; ) Ja sitten hiivatin vesisateen takia istuttiin pari tuntia Starbucksissa juttelemassa. Oli kivaa seki! Eikä olis kyllä huvittanu shoppailla sateessa.
Niin, uskokaa tai älkää, on joulukuun 13 päivä. Ja täällä on +5 astetta lämmintä, sataa vettä ja ruoho on vihreetä! Välillä sataa lunta, mutta sitte tulee taas vesi sade ja kaikki on poissa. :s Tosin täällä on hiivatin kylmä tuuli! Tuntuu ihan ku olis -25 astetta.
Ainiin! Tein enkun kokeen ja sain kolmosen siitä! Ykkönen on paras ja vitonen hylätty! Ja kouluarvostelunki sain! Kaikki oli parhaita, paitsi läksyt. Mutta niitä onki hankala tehdä, ku ei oo kirjoja. Eikä toi fysiikka tai kemia oikee mene saksaks vielä(;
Tänään olin hiukan shoppailemassa Maria Hilfer Strassella. Mä niin rakastan tätä elämää, ku voi vaa ilmottaa menevänsä shoppailemaa, pyörii hetken kaupoissa ja Starbucksin kautta kotiin. Miks tällasta ei oo Suomes? Mut on sielläki ihan kiva asua(; Tällä viikolla aattelin leipoo pipareita ja sitte viikonloppuna tulee rakas ystäväni Anna kyläilemään! Nyt tuli hiukan pitkä, mutta piti kirjottaa paljo asiaa! Seuraavan kerran LUPAAN kirjottaa aikasemmin, ku kahen kuukauden päästä.
Lg
Jenni
Nyt on menny taas pitempi aika, että en oo kirjottanu. Itseasiassa eilen tuli täytee kaks kuukautta siitä, ku myllerrys mun elämässä alko.
Kaikki alko siis tiistaina 12.10, kun mun sillonen arearep tuli käymään. Eka sain kuulla, et vaihdan perhettä ja sitä äitille soittaessani mun pahin pelko kävi toteen. Ukki oli kuollu pari tuntia aikasemmin. Siinä unohtu kyl kaikki muu. En pystyny menemää kouluun ja jo perjantaina lensin takasin Suomeen. Suomessa vietin kolme viikkoo ja sitten palasin kaiken sen surun ja murheen jälkeen tänne Itävaltaan ja uuteen isäntäperheeseen. Tarkemmin ottaen asun mun sillosen arearepin luona, vain muutaman kilometrin päässä Stephansplatzista, eli Wienin keskustasta. Oon ainut kotona asuva lapsi. Mun nuorin hostsisko asuu alakerrassa ja kaks muuta vissiin Berliinissä. Meillä on VALTAVA asunto. Ekassa kerroksessa on STS:n toimisto, mun huone, kylppäri, Heinzin työhuone ja flyygeli, sekä huone saksan kurssille. Toisessa kerroksessa on Katrinin ja Heinzin huoneet, kylppäri, keittiö ja olkkari. Sit Kolmannessa kerroksessa on vaa pieni tila kuntopyörälle ja kattoterassilla uima-allas, joka ei valitettavasti toimi talvella. :s Sitte näil on viel farmhaus(kertokaa joku mikä tää sana on suomeks!) Stroblissa, ja sinne suunnataanki 22 päivä joululomaks.(:
Mun uus koulu on tossa nurkan takana. HIB Wien(Höhere Internatsschule des Bundes Wien) Boerhaavegasse. Mä oon musiikkiluokalla, enkä todellakaan ymmärrä miks! Mun soittamine rajottuu suuhun, puhelimee ja ovikelloon... Mutta luokka on ihan loistava ja oon saanu paljo uusia kavereita! Tosi moni on jo sanonu, että mun pitää tulla takasin viel joskus! Olin jopa Schulballissa! Oli ihan super kivaa ja kotiin selvisin 03:40. Seuraavana aamuna olin viel menossa tapaamaan yhtä hostperhettä. :D Ja mun saksaki on parantanu vaik kui paljo! Kotona puhutaan enää saksaa. Vaan hätätapauksissa turvaudutaan englannin ihmeelliseen maailmaan(;
Täällä asuessa mun elämään on tullu muutaki kun kotona nysvääminen, joka on ihan loistava juttu! Metrolla tosiaan ku pääsee parissa minuutissa minne tahansa, eikä tarvii anella kyytiä mihinkää. Tosin host-äidin työn takia, mun elämä on täynnä hektisyyttä ja vaihto-oppilaita. :D Millon kukaki on tulossa meille ja millo ollaan menossa lentokentälle tai hostperhettä tapaamaan.
Tähän mennessä oon kerenny käymään Venetsiassa. Se oli sellanen STS:n järjestämä junareissu. Nukuttiin kaks yötä junassa ja oltiin päivä Venetsiassa. Oli tosi kivaa, vaikka mun selkä ei tykänny junasta ja Venetsia on julmetun kallis kaupunki! Mariazellissäkin olin yhen viikonlopun. Mariazell on Steiermarkin osassa keskellä vuoria kaunis, pieni kaupunki. Ja viime keskiviikkona oltiin siellä uudestaan STS-tapaamisessa.
Perjantaina meillä oli sitten taas STS-tapaaminen. Tällä kertaa Wienissä Schönbrunnin Christkindlmarktilla. Täällä on joka paikka täynnä noita joulumarkkinoita, mutta on ne kauniita! Siellä oli nii kylmä, että koko lössi tuli meille. Täällä oli parisenkymmentä ihmistä ja tunnelma oli sen mukanen. Samasena iltana tosin jouduin hyvästelemään pari hyvää kaveria Australiasta. Kamalaa oli, mutta nyt on hyvä syy mennä Australiaan!(; Wei-Ting ja Brandon jäi meille vielä yöks sillon ja lauantaina oli tarkotus mennä shoppailemaan Wei-Tingin ja parin kiinalaisen kanssa, mutta ne ''opiskeli matikkaa'' eli teki oharit mulle. Mutta mikäs siinä, käytiin Brandonin kanssa ajelee Ring Tramilla, eli perinteine turistikierros(totta kai mul oli järkkäri mukana, että näytin oikein turistilta uudessa kotikaupungissani(; ) Ja sitten hiivatin vesisateen takia istuttiin pari tuntia Starbucksissa juttelemassa. Oli kivaa seki! Eikä olis kyllä huvittanu shoppailla sateessa.
Niin, uskokaa tai älkää, on joulukuun 13 päivä. Ja täällä on +5 astetta lämmintä, sataa vettä ja ruoho on vihreetä! Välillä sataa lunta, mutta sitte tulee taas vesi sade ja kaikki on poissa. :s Tosin täällä on hiivatin kylmä tuuli! Tuntuu ihan ku olis -25 astetta.
Ainiin! Tein enkun kokeen ja sain kolmosen siitä! Ykkönen on paras ja vitonen hylätty! Ja kouluarvostelunki sain! Kaikki oli parhaita, paitsi läksyt. Mutta niitä onki hankala tehdä, ku ei oo kirjoja. Eikä toi fysiikka tai kemia oikee mene saksaks vielä(;
Tänään olin hiukan shoppailemassa Maria Hilfer Strassella. Mä niin rakastan tätä elämää, ku voi vaa ilmottaa menevänsä shoppailemaa, pyörii hetken kaupoissa ja Starbucksin kautta kotiin. Miks tällasta ei oo Suomes? Mut on sielläki ihan kiva asua(; Tällä viikolla aattelin leipoo pipareita ja sitte viikonloppuna tulee rakas ystäväni Anna kyläilemään! Nyt tuli hiukan pitkä, mutta piti kirjottaa paljo asiaa! Seuraavan kerran LUPAAN kirjottaa aikasemmin, ku kahen kuukauden päästä.
Lg
Jenni
maanantai 11. lokakuuta 2010
Autumn, here I come!
Viikonloppu tuli ja meni. Mitään ihmeempiä ei siis tapahtunu. Olin koko viikonlopun tosi väsyny ja vaa höntsäilin. Lauantaina kävin lenkillä ja samoin sunnuntaina. Täällä alkaa olla jo kivan syksynen ilma. Lämmintä on päivisin sellaset +15- +20 astetta ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Tänä aamuna oli iha jäätävän kylmä! Vaan +3 astetta. Olin varma et jäädyn pystyyn bussipysäkillä. Hrr..
Aattelin kertoo hiukan mun normaalista arkipäivästä täällä, ku siitä on ollu hiukan kysettä.
Mun aamu siis alkaa klo 06:09. Yheksän yli siks, että se on mun onnennumero ja toivon, että se tuo onnee mun päivään(: Siinä sitten puen, meikkaan, laitan hiukset ja pesen hampaat. Koululaukun pakkaan normaalisti edellisenä iltana valmiiks. Sitten meen alakertaan, syön ja laitan eväät ja lähden bussille. Bussi tulee 07:03. Se on joka hemmetin aamu ihan täynnä. -.- Moldissa(vika pysäkki enne koulua) alkaa olla jo nii täyttä, et parhaillaa joutuu oikeesti survoutumaa ja äkkiä ovi kiinni. Normaalisti mun koulupäivä alkaa 7:45 ja loppuu 13:20. Keskiviikko on ainut päivä, jollon mun koululoppuu 15:55. Kun tulen kotiin, syön lounaan ja sitten on yleensä lepohetken vuoro. Mun hostperhe puhuu ''Siestasta''. Sit ilta meneeki lenkkeillessä, dataillessa, lukiessa ja opiskellessa. Viime aikoina oon myös alkanu skarppaamaan saksan kanssa! Pystyn jo keskustelemaan saksaks ihan sujuvasti. Tosin välillä täytyy täydentää englanniks. Perheellekki puhun suurimmaks osaks saksaa. Tai sit sanon eka englanniks ja sitte saksaks. Onneks mulla on ihana perhe ja ihana ystävä auttamassa mua oppimaan! (:
Bis Bald!
Jenni
Aattelin kertoo hiukan mun normaalista arkipäivästä täällä, ku siitä on ollu hiukan kysettä.
Mun aamu siis alkaa klo 06:09. Yheksän yli siks, että se on mun onnennumero ja toivon, että se tuo onnee mun päivään(: Siinä sitten puen, meikkaan, laitan hiukset ja pesen hampaat. Koululaukun pakkaan normaalisti edellisenä iltana valmiiks. Sitten meen alakertaan, syön ja laitan eväät ja lähden bussille. Bussi tulee 07:03. Se on joka hemmetin aamu ihan täynnä. -.- Moldissa(vika pysäkki enne koulua) alkaa olla jo nii täyttä, et parhaillaa joutuu oikeesti survoutumaa ja äkkiä ovi kiinni. Normaalisti mun koulupäivä alkaa 7:45 ja loppuu 13:20. Keskiviikko on ainut päivä, jollon mun koululoppuu 15:55. Kun tulen kotiin, syön lounaan ja sitten on yleensä lepohetken vuoro. Mun hostperhe puhuu ''Siestasta''. Sit ilta meneeki lenkkeillessä, dataillessa, lukiessa ja opiskellessa. Viime aikoina oon myös alkanu skarppaamaan saksan kanssa! Pystyn jo keskustelemaan saksaks ihan sujuvasti. Tosin välillä täytyy täydentää englanniks. Perheellekki puhun suurimmaks osaks saksaa. Tai sit sanon eka englanniks ja sitte saksaks. Onneks mulla on ihana perhe ja ihana ystävä auttamassa mua oppimaan! (:
Bis Bald!
Jenni
Tilaa:
Kommentit (Atom)