Hellurei ja terveisiä Wienistä(:
Nyt on menny taas pitempi aika, että en oo kirjottanu. Itseasiassa eilen tuli täytee kaks kuukautta siitä, ku myllerrys mun elämässä alko.
Kaikki alko siis tiistaina 12.10, kun mun sillonen arearep tuli käymään. Eka sain kuulla, et vaihdan perhettä ja sitä äitille soittaessani mun pahin pelko kävi toteen. Ukki oli kuollu pari tuntia aikasemmin. Siinä unohtu kyl kaikki muu. En pystyny menemää kouluun ja jo perjantaina lensin takasin Suomeen. Suomessa vietin kolme viikkoo ja sitten palasin kaiken sen surun ja murheen jälkeen tänne Itävaltaan ja uuteen isäntäperheeseen. Tarkemmin ottaen asun mun sillosen arearepin luona, vain muutaman kilometrin päässä Stephansplatzista, eli Wienin keskustasta. Oon ainut kotona asuva lapsi. Mun nuorin hostsisko asuu alakerrassa ja kaks muuta vissiin Berliinissä. Meillä on VALTAVA asunto. Ekassa kerroksessa on STS:n toimisto, mun huone, kylppäri, Heinzin työhuone ja flyygeli, sekä huone saksan kurssille. Toisessa kerroksessa on Katrinin ja Heinzin huoneet, kylppäri, keittiö ja olkkari. Sit Kolmannessa kerroksessa on vaa pieni tila kuntopyörälle ja kattoterassilla uima-allas, joka ei valitettavasti toimi talvella. :s Sitte näil on viel farmhaus(kertokaa joku mikä tää sana on suomeks!) Stroblissa, ja sinne suunnataanki 22 päivä joululomaks.(:
Mun uus koulu on tossa nurkan takana. HIB Wien(Höhere Internatsschule des Bundes Wien) Boerhaavegasse. Mä oon musiikkiluokalla, enkä todellakaan ymmärrä miks! Mun soittamine rajottuu suuhun, puhelimee ja ovikelloon... Mutta luokka on ihan loistava ja oon saanu paljo uusia kavereita! Tosi moni on jo sanonu, että mun pitää tulla takasin viel joskus! Olin jopa Schulballissa! Oli ihan super kivaa ja kotiin selvisin 03:40. Seuraavana aamuna olin viel menossa tapaamaan yhtä hostperhettä. :D Ja mun saksaki on parantanu vaik kui paljo! Kotona puhutaan enää saksaa. Vaan hätätapauksissa turvaudutaan englannin ihmeelliseen maailmaan(;
Täällä asuessa mun elämään on tullu muutaki kun kotona nysvääminen, joka on ihan loistava juttu! Metrolla tosiaan ku pääsee parissa minuutissa minne tahansa, eikä tarvii anella kyytiä mihinkää. Tosin host-äidin työn takia, mun elämä on täynnä hektisyyttä ja vaihto-oppilaita. :D Millon kukaki on tulossa meille ja millo ollaan menossa lentokentälle tai hostperhettä tapaamaan.
Tähän mennessä oon kerenny käymään Venetsiassa. Se oli sellanen STS:n järjestämä junareissu. Nukuttiin kaks yötä junassa ja oltiin päivä Venetsiassa. Oli tosi kivaa, vaikka mun selkä ei tykänny junasta ja Venetsia on julmetun kallis kaupunki! Mariazellissäkin olin yhen viikonlopun. Mariazell on Steiermarkin osassa keskellä vuoria kaunis, pieni kaupunki. Ja viime keskiviikkona oltiin siellä uudestaan STS-tapaamisessa.
Perjantaina meillä oli sitten taas STS-tapaaminen. Tällä kertaa Wienissä Schönbrunnin Christkindlmarktilla. Täällä on joka paikka täynnä noita joulumarkkinoita, mutta on ne kauniita! Siellä oli nii kylmä, että koko lössi tuli meille. Täällä oli parisenkymmentä ihmistä ja tunnelma oli sen mukanen. Samasena iltana tosin jouduin hyvästelemään pari hyvää kaveria Australiasta. Kamalaa oli, mutta nyt on hyvä syy mennä Australiaan!(; Wei-Ting ja Brandon jäi meille vielä yöks sillon ja lauantaina oli tarkotus mennä shoppailemaan Wei-Tingin ja parin kiinalaisen kanssa, mutta ne ''opiskeli matikkaa'' eli teki oharit mulle. Mutta mikäs siinä, käytiin Brandonin kanssa ajelee Ring Tramilla, eli perinteine turistikierros(totta kai mul oli järkkäri mukana, että näytin oikein turistilta uudessa kotikaupungissani(; ) Ja sitten hiivatin vesisateen takia istuttiin pari tuntia Starbucksissa juttelemassa. Oli kivaa seki! Eikä olis kyllä huvittanu shoppailla sateessa.
Niin, uskokaa tai älkää, on joulukuun 13 päivä. Ja täällä on +5 astetta lämmintä, sataa vettä ja ruoho on vihreetä! Välillä sataa lunta, mutta sitte tulee taas vesi sade ja kaikki on poissa. :s Tosin täällä on hiivatin kylmä tuuli! Tuntuu ihan ku olis -25 astetta.
Ainiin! Tein enkun kokeen ja sain kolmosen siitä! Ykkönen on paras ja vitonen hylätty! Ja kouluarvostelunki sain! Kaikki oli parhaita, paitsi läksyt. Mutta niitä onki hankala tehdä, ku ei oo kirjoja. Eikä toi fysiikka tai kemia oikee mene saksaks vielä(;
Tänään olin hiukan shoppailemassa Maria Hilfer Strassella. Mä niin rakastan tätä elämää, ku voi vaa ilmottaa menevänsä shoppailemaa, pyörii hetken kaupoissa ja Starbucksin kautta kotiin. Miks tällasta ei oo Suomes? Mut on sielläki ihan kiva asua(; Tällä viikolla aattelin leipoo pipareita ja sitte viikonloppuna tulee rakas ystäväni Anna kyläilemään! Nyt tuli hiukan pitkä, mutta piti kirjottaa paljo asiaa! Seuraavan kerran LUPAAN kirjottaa aikasemmin, ku kahen kuukauden päästä.
Lg
Jenni